perjantai 25. syyskuuta 2015

Syli-istuin oli Ellin suosikki

Lastipyörälainaamon Lempi-pyörä ja Lasse-peräkärry matkasivat elokuussa kahdeksi viikoksi kokeiluun Kortepohjaan Häkkisen ja Virokannaksen perheeseen.

- Olemme kolmihenkinen autoton perhe Kortepohjasta. 1-vuotias Elli-tyttäremme alkaa olla siinä iässä, että pyöräkyyti olisi helppo ja hauska tapa liikkua kaupungilla. Arjessamme on paljon sellaista pientä ja isompaa ajelua, jota varten meidän on toistaiseksi tarvinnut lainata autoa tuttavilta tai sukulaisilta - ja silloin kun lainaus ei ole onnistunut, on kauppareissu tai muu retki jäänyt tekemättä, kertoi perheenisä Ville Häkkinen ennen kokeilun alkua.


Lainaamon laatikkopyöriä perhe oli ehtinyt koeajaa jo aiemmin kesällä, mutta peräkärry oli perheelle uusi tuttavuus. Perhe sai nyt kahdeksi viikoksi kokeiltavakseen Croozer-merkkisen peräkärryn kahdelle lapselle, ja Lempi-sähköpyörän peräkärryn veturiksi. Lempi on Workcycles GR8 -merkkinen raskaankin lastin kuljettamiseen tarkoitettu sähköavusteinen taakkapyörä.

Peräkärryn lisäksi perhe sai kokeiltavaksi kaksi erilaista pyörään kiinnitettävää lastenistuinta, toinen perinteinen tarakalle asennettava ja toinen vähän harvinaisempi syli-istuin, joka asennetaan pyörän ohjaustankoon ja jossa lapsi matkustaa vanhemman edessä.

Laatikkopyörä ja peräkärry vertailussa


Ensimmäisenä päivänä perhe suuntasi ruokaostoksille peräkärryn kanssa.

- Aamuinen pyöräily ruokakauppaan oli itselleni ensimmäinen peräkärryn kanssa. Ajo oli helppoa, kevyttä ja sujuvaa, mutta kaikki muu säätö vähän työlästä; johtui tosin osaksi siitä, että pyörä ja kärry hakevat vielä paikkaansa kerrostalon pihassa ja olivat säilössä irti toisistaan. 1-vuotias Elli oli hyvillä mielin mukana, mutta ei lämmennyt samassa mitassa kuin aiemmin lainassa olleille lastipyörille. Ja äiti kyllä komppaa. Ellin kypärä valui silmille nojatessa, mutta kokeillaan huomenna säätää kypärä pipon avulla paremmin. Iltapäivällä ajoin pelkällä pyörällä keskustaan ja se oli oikein mukavaa. Sähköjä tekisi kovasti mieli omaankin pyörään, kertoi perheen äiti Noora Virokannas ensimmäisen ajoreissun tunnelmista.

Koska perhe oli ehtinyt kesän aikana kokeilla myös laatikkopyöriä, muodostui heille kokeilun aikana myös selkeä mielipide peräkärryn ja laatikkopyörän eroista, laatikkopyörän vetäessä pidemmän korren vertailussa.

- On selvää jo nyt, ettemme hanki peräkärryä omaksi, vaikka sitä ennen kokeilua mietimme. Peräkärryssä Ellin kypärä valui silmille jatkuvasti niin, että jouduimme pysähtelemään jatkuvasti ja mieleni teki myös vilkuilla taakseni, mikä vie huomion pois ajamisesta. Tällaisia ongelmia ei laatikkopyörän kanssa ole ollut ollenkaan, vertaili Noora peräkärryn ja laatikkopyörän eroja.

Syli-istuimessa juttelu onnistuu hyvin



Peräkärryä paremmin lapsi viihtyi Lempiin kiinnitettävässä syli-istuimessa, jonka kanssa perhe tekikin suurimman osan ajeluista. Syli-istuin sopii parhaiten pienille, enintään 15 kilon painoisille lapsille.

- Liikkeelle pääsyn jälkeen ajo oli mukavaa ja hauskaa kummankin mielestä. Kun lapsi on edessä, voi jutella ja kokemuksesta tulee yhteinen, kertoi Noora.

Lapsen istuessa pyörän edessä istuimessa vapautui peräkärrystä tilaa ostoksille.

-Osoittautui, että satulalaukkuihin ja peräkärryyn mahtui kokonainen ostoskärryllinen tavaraa, ja olisi mennyt enemmänkin. Tavarat tulevat lisäksi matalalle, joten ne eivät korota häiritsevällä tavalla yhdistelmän painopistettä, totesi Ville.

Aplodit alamäelle


- Eräänä päivänä teimme kaupparetken Palokan marketeille, Elli matkusti etuistuimessa ja minä vedin tyhjää peräkärryä mieheni ajaessa omalla pyörällään. Kärryyn ja satulalaukkuihin mahtui ihan isot ostokset – ruoan lisäksi vaippapaketteja, vessapaperia ja uusia sohvatyynyjä. Kärryn vetäminen ei tuntunut yhtä raskaalta kuin viimeksi, liekö sitten syynä se, että lapsi oli turvallisen tuntuisesti melkein sylissä ja perässä tuli vain tavaraa, jota ei tarvinnut pitää silmällä. Elli ei vielä paljon puhele, mutta matkalla oli selvästi hauskaa ja ensimmäinen alamäki sai taputukset, kertoi Noora kokemuksia kauppareissusta.

Yhteisistä pyöräretkistä ehti kokeilun aikana tulla Ellille odotettu juttu.

- 1-vuotias on oppinut odottamaan pyöräilemään pääsyä, haluaa kypärän päähänsä heti kotoa lähdettäessä, ja osaa istuutua istuimeen, kunhan jalkojen pujottamista vähän auttelee. Matkan varrella useampi vastaantulija hymyili ja tervehti iloisesti, mukavaa, kuvaili myös Ville.


Liikennekulttuurissa petrattavaa


Lapsen kanssa liikenteessä isolla pyörällä ajaminen vaatii normaalia enemmän ennakointia. Häkkiset huomasivat kokeilun aikana, että usein muiden pyöräilijöiden sekä jalankulkijoiden toiminnan ennakointi on hankalaa.

- Lastipyörällä ajaessa ihmiset tuntuivat tajuavan, että iso ajoneuvo tarvitsee tilaa, mutta peräkärryä ei juuri väistelty. Soittokelloa rinkuttaessa saattoi saada sellaisen tuntuisia katseita, että ”kyllähän tuosta pyörä mahtuu”, Noora totesi.

Myös Ville havaitsi saman ilmiön.

- Kun ajaa pyörällä, joka vaatii enemmän ennakointia liikenteessä, tulee kiinnittäneeksi enemmän huomiota myös liikennekulttuurin ikävämpiin puoliin. Ihmiset kävelevät ja pyöräilevät hirvittävän usein kiinnittämättä juurikaan huomiota ympäristöönsä. Pyöräilijät syöksähtävät pihoista ja sivuteiltä yhtään sivuilleen katselematta, säikäyttävät muita ja tekevät viime hetken äkkijarrutuksia. Kävelijät vaeltelevat koko tien leveydeltä, eivätkä aina edes väistä kelloa soittaessa. Tämä ehkä korostuu pyörä-peräkärry-yhdistelmällä; laatikkopyörään sentään kiinnitettiin huomiota eri tavalla, sen ulkonäkö kuitenkin viestii pienemmästä ketteryydestä, mutta tavallisen pyörän nähdessään ihmiset eivät juuri reagoi, vaikka peräkärry perässä keikkuisikin.

Kokonaisuutena kokeilusta jäi perheelle hyvä maku suuhun.

- Pyörä ja peräkärry keräsivät runsaasti myös positiivista huomiota, ja erityisesti muut lapsiperheet olivat kiinnostuneita, kertoi Ville.