Lastipyörälainaamon Lempi-pyörä ja Lasse-peräkärry matkasivat elokuussa kahdeksi
viikoksi kokeiluun Kortepohjaan Häkkisen ja Virokannaksen perheeseen.
- Olemme
kolmihenkinen autoton perhe Kortepohjasta. 1-vuotias Elli-tyttäremme alkaa olla
siinä iässä, että pyöräkyyti olisi helppo ja hauska tapa liikkua kaupungilla.
Arjessamme on paljon sellaista pientä ja isompaa ajelua, jota varten meidän on
toistaiseksi tarvinnut lainata autoa tuttavilta tai sukulaisilta - ja silloin
kun lainaus ei ole onnistunut, on kauppareissu tai muu retki jäänyt tekemättä,
kertoi perheenisä Ville Häkkinen ennen kokeilun alkua.
Lainaamon laatikkopyöriä
perhe oli ehtinyt koeajaa jo aiemmin kesällä, mutta peräkärry oli perheelle uusi tuttavuus. Perhe sai nyt kahdeksi viikoksi
kokeiltavakseen Croozer-merkkisen peräkärryn kahdelle lapselle, ja
Lempi-sähköpyörän peräkärryn veturiksi. Lempi on Workcycles GR8 -merkkinen
raskaankin lastin kuljettamiseen tarkoitettu sähköavusteinen taakkapyörä.
Peräkärryn lisäksi perhe sai kokeiltavaksi kaksi erilaista
pyörään kiinnitettävää lastenistuinta, toinen perinteinen tarakalle asennettava
ja toinen vähän harvinaisempi syli-istuin, joka asennetaan pyörän ohjaustankoon
ja jossa lapsi matkustaa vanhemman edessä.
Laatikkopyörä ja peräkärry vertailussa
Ensimmäisenä päivänä perhe suuntasi ruokaostoksille
peräkärryn kanssa.
- Aamuinen
pyöräily ruokakauppaan oli itselleni ensimmäinen peräkärryn kanssa. Ajo oli
helppoa, kevyttä ja sujuvaa, mutta kaikki muu säätö vähän työlästä; johtui
tosin osaksi siitä, että pyörä ja kärry hakevat vielä paikkaansa kerrostalon
pihassa ja olivat säilössä irti toisistaan. 1-vuotias Elli oli hyvillä mielin
mukana, mutta ei lämmennyt samassa mitassa kuin aiemmin lainassa olleille
lastipyörille. Ja äiti kyllä komppaa. Ellin kypärä valui silmille nojatessa,
mutta kokeillaan huomenna säätää kypärä pipon avulla paremmin. Iltapäivällä
ajoin pelkällä pyörällä keskustaan ja se oli oikein mukavaa. Sähköjä tekisi
kovasti mieli omaankin pyörään, kertoi perheen äiti Noora Virokannas
ensimmäisen ajoreissun tunnelmista.
Koska perhe oli ehtinyt kesän aikana kokeilla myös
laatikkopyöriä, muodostui heille kokeilun aikana myös selkeä mielipide
peräkärryn ja laatikkopyörän eroista, laatikkopyörän vetäessä pidemmän korren
vertailussa.
- On
selvää jo nyt, ettemme hanki peräkärryä omaksi, vaikka sitä ennen kokeilua
mietimme. Peräkärryssä Ellin kypärä valui silmille jatkuvasti niin, että
jouduimme pysähtelemään jatkuvasti ja mieleni teki myös vilkuilla taakseni,
mikä vie huomion pois ajamisesta. Tällaisia ongelmia ei laatikkopyörän kanssa
ole ollut ollenkaan, vertaili Noora peräkärryn ja laatikkopyörän eroja.
Syli-istuimessa juttelu onnistuu hyvin
Peräkärryä paremmin lapsi viihtyi Lempiin kiinnitettävässä
syli-istuimessa, jonka kanssa perhe tekikin suurimman osan ajeluista.
Syli-istuin sopii parhaiten pienille, enintään 15 kilon painoisille lapsille.
- Liikkeelle
pääsyn jälkeen ajo oli mukavaa ja hauskaa kummankin mielestä. Kun lapsi on
edessä, voi jutella ja kokemuksesta tulee yhteinen, kertoi Noora.
Lapsen istuessa pyörän edessä istuimessa vapautui
peräkärrystä tilaa ostoksille.
-Osoittautui,
että satulalaukkuihin ja peräkärryyn mahtui kokonainen ostoskärryllinen tavaraa,
ja olisi mennyt enemmänkin. Tavarat tulevat lisäksi matalalle, joten ne eivät
korota häiritsevällä tavalla yhdistelmän painopistettä, totesi Ville.
Aplodit alamäelle
- Eräänä
päivänä teimme kaupparetken Palokan marketeille, Elli matkusti etuistuimessa ja
minä vedin tyhjää peräkärryä mieheni ajaessa omalla pyörällään. Kärryyn ja
satulalaukkuihin mahtui ihan isot ostokset – ruoan lisäksi vaippapaketteja,
vessapaperia ja uusia sohvatyynyjä. Kärryn vetäminen ei tuntunut yhtä raskaalta
kuin viimeksi, liekö sitten syynä se, että lapsi oli turvallisen tuntuisesti
melkein sylissä ja perässä tuli vain tavaraa, jota ei tarvinnut pitää silmällä.
Elli ei vielä paljon puhele, mutta matkalla oli selvästi hauskaa ja ensimmäinen
alamäki sai taputukset, kertoi Noora kokemuksia kauppareissusta.
Yhteisistä pyöräretkistä ehti kokeilun aikana tulla Ellille
odotettu juttu.
- 1-vuotias
on oppinut odottamaan pyöräilemään pääsyä, haluaa kypärän päähänsä heti kotoa
lähdettäessä, ja osaa istuutua istuimeen, kunhan jalkojen pujottamista vähän
auttelee. Matkan varrella useampi vastaantulija hymyili ja tervehti iloisesti,
mukavaa, kuvaili myös Ville.
Liikennekulttuurissa petrattavaa
Lapsen kanssa liikenteessä isolla pyörällä ajaminen vaatii
normaalia enemmän ennakointia. Häkkiset huomasivat kokeilun aikana, että usein
muiden pyöräilijöiden sekä jalankulkijoiden toiminnan ennakointi on hankalaa.
- Lastipyörällä
ajaessa ihmiset tuntuivat tajuavan, että iso ajoneuvo tarvitsee tilaa, mutta
peräkärryä ei juuri väistelty. Soittokelloa rinkuttaessa saattoi saada
sellaisen tuntuisia katseita, että ”kyllähän tuosta pyörä mahtuu”, Noora
totesi.
Myös Ville havaitsi saman ilmiön.
- Kun
ajaa pyörällä, joka vaatii enemmän ennakointia liikenteessä, tulee
kiinnittäneeksi enemmän huomiota myös liikennekulttuurin ikävämpiin puoliin.
Ihmiset kävelevät ja pyöräilevät hirvittävän usein kiinnittämättä juurikaan
huomiota ympäristöönsä. Pyöräilijät syöksähtävät pihoista ja sivuteiltä yhtään
sivuilleen katselematta, säikäyttävät muita ja tekevät viime hetken
äkkijarrutuksia. Kävelijät vaeltelevat koko tien leveydeltä, eivätkä aina edes
väistä kelloa soittaessa. Tämä ehkä korostuu pyörä-peräkärry-yhdistelmällä;
laatikkopyörään sentään kiinnitettiin huomiota eri tavalla, sen ulkonäkö
kuitenkin viestii pienemmästä ketteryydestä, mutta tavallisen pyörän nähdessään
ihmiset eivät juuri reagoi, vaikka peräkärry perässä keikkuisikin.
Kokonaisuutena kokeilusta jäi perheelle hyvä maku suuhun.
- Pyörä
ja peräkärry keräsivät runsaasti myös positiivista huomiota, ja erityisesti
muut lapsiperheet olivat kiinnostuneita, kertoi Ville.
