Työmatkatestissä Ortler Montana -sähköpyörä

Kesän alussa työmatkapyöräilijän polkupyörä varastettiin ja edessä on uuden hankinta. Olisikohan sähköpyörästä työmatkapyöräksi? Alla testaajien kokemuksia Ortler Montana –sähköpyörästä.

***

Ortler Montana –merkkistä sähköpyörää eli tuttavallisemmin Alvaria testasi pariskunta, joista toinen on työmatkapyöräilijä ja toinen vapaa-ajan pyöräilijä. Työmatkapyöräilijä on taittanut matkansa aiemmin hybridipyörällä. Työmatkan pituus on noin 10 kilometriä suuntaansa ja pyörä on ollut käytössä ympäri vuoden. Työmatka on alamäkivoittoinen ja kotimatkalla nousua tulee 90m. Matkassa on sulan maan aikaan mennyt puolisen tuntia. Työmatkapyöräilijä myös harrastaa maastopyöräilyä.

Työmatkapyöräilijän työn luonteen omaisesti myös pyörän tekniikasta tehtiin huomioita sekä sitä verrattiin arkipyörän ja maastopyörän ominaisuuksiin.

Alvari on sähköavusteinen kaupunkipyörä. Verrattuna omiin pyöriin Alvarin ajoasento vaati totuttelua. Asento on pysty ja tuntuu, että eturengas kaatuu alle tiukemmissa mutkissa. Maastopyörässä rengas on suhteessa ohjaustankoon kauempana edessä tehden ajotuntumasta vakaamman.

Maastopyörässä ohjaustangon muoto on suorempi.

Alvarissa on laadukas Shimanon vaihtaja, se toimi hyvin. Shimano Steps -keskiömoottori on vahva ja sen 500W akku kesti tietotyöläisen käytössä noin 80-100 km täydellä avustuksella. Mutta kun akku loppui, oli loppumatka maastosta riippumatta tervaista ylämäkeä. Pyörä itsessään painaa noin 25 kiloa. Virran loputtua moottori muuttui enemmänkin jarruttavaksi kuin eteenpäin työntäväksi voimaksi. Sama tuntuma on kuitenkin monessa muussakin sähköavusteisessa pyörässä. 

Alvari teki omalla panoksellaan maanantaiaamujen töihin lähdöstä helpompaa.

Suurimmaksi avustusnopeudeksi on säädetty lain mukainen 25 km/h. Kun pyörä saavutti tämän nopeuden, sammui moottori herkästi tehden ajosta nykivää. Ajaminen oli luontevampaa, kun ajeli hiljaisemmalla vauhdilla himppasen alle avustuksen katkeamisen. Avustus tuntui sujuvimmalta suurimmalla avustustasolla, pienemmällä moottori antoi tehoa hiukan viiveellä. Alvarilla työmatka taittui hieman nopeammin sekä merkittävästi helpommin. Mukavaa oli myös se, ettei perille päästessä tarvitse ensimmäisenä mennä suihkuun.

Vapaa-ajan pyöräilijä piti myös Alvarista. Sähköavusteisen pyörän tuoma helppo vauhdin hurma miellytti. Alvari liikkui kevyesti, vaikka jyrkimmät ylämäet ja tömäkkä vastatuuli vaikuttivatkin suorituskykyyn. 

Alvari kuljetti vapaa-ajan pyöräilijän iltajäätelölle.

Kokeilu sattui hyvään aikaan. Juuri ennen sen alkua työmatkoihin käytetty pyörä varastettiin ja näin kokeilun päätyttyä on uuden pyörän hankinta edessä. Kun sähköistetylle pyörälle on kerran antanut pikkusormen, ei siitä enää ole paluuta. Niinpä pyöräkauppojen ilmoituksia on selattu tiuhasti ja patjanalusia kaiveltu sähköavusteisen pyörän hinnan kokoon saamiseksi. Alvari sijoittuu hinnaltaan sähköavusteisten pyörien keskiluokkaan, mutta on toisaalta laadukkaista osista kootuksi pyöräksi kohtuuhintainen. Alvari on pyöränä hyvä, mutta ei kuitenkaan ajoasentonsa takia sopiva juuri tälle työmatkapyöräilijälle. Sopivan pyörän etsinnät jatkuvat.

P.S. Viikon päästä kokeilun loputtua perheeseen löytyi sopiva sähköpyörä. Molemmat pyöräilijät ovat uudesta tulokkaasta hyvin onnellisia! Lastipyörälainaamo onnittelee!!