tiistai 24. lokakuuta 2017

Kokeiluperheiden mietteet testijakson päätteeksi

Kokeiluperheiden urakka on onnellisesti päättynyt. Parin kuukauden ajan kolme Jyvässeudulla asuvaa perhettä ajoi lähes koko lainaamon valikoiman läpi ja testasi erilaisten pyörien toimivuutta omassa arjessaan. Toisiin pyöriin rakastuttiin, toiset jäivät vain ystäviksi. Kysyimme vielä kokeilujakson päätteeksi, mitä testijaksosta jäi mieleen.  

******

Mitä jäi käteen? No ainakin se, että pyörällä pääsee Jyväskylässä mukavasti kulkemaan ja sähköavuste on näin mäkisessä maastossa oikeasti aivan loistava keksintö. Olen ainakin itse monta kertaa miettinyt juuri pyörän peräkärryn hankkimista. En ole sitä kuitenkaan vielä halunnut tehdä juuri siksi, että puolet matkasta pitäisi kuitenkin taluttaa, kun ei vaan jaksa jotain Myllyjärven mäkeä polkea ylös jos vielä pitää vetää perässään hirveä määrä tavaraa. Nyt kuitenkin jäimme haaveilemaan sähköpyörästä, sillä sillä voisi vähentää auton käyttöä vielä entisestään aika paljon ja kulkeminen on mukavan jouhevaa. Sitä paitsi mikään ei ole niin hauskaa kuin vähän kiihdytellä ylämäkeen ja ohittaa trikooseen pukeutuneita superpyöräilijöitä. Meidän tarpeisiimme sopi parhaiten nimenomaan niin tavallinen sähköistetty pyörä ja peräkärry, minkä voi tarvittaessa ottaa mukaan. Sähköpyörän hankkimisessa mietityttää kuitenkin erityisesti säilytyksen haasteet ja missä tai kuinka helposti pyörää saisi sitten huollatettua.

Oli erittäin antoisaa päästä tähän kokeiluun mukaan testaamaan ja vertailemaan auton kilpailijoita ja omat suosikit löytyivätkin helposti. Pyörät herättivät aika paljon keskusteluja tuntemattomienkin kanssa, ja varmaan ainakin joku jäi miettimään laatikkopyörän kokeilua ja sähköpyörän etuja tässä kaupungissa. Viimeisestä testattavasta (Liisi) en olisi halunnut luopua ollenkaan...




Minulle on jäänyt käteen erityisesti vapaus, minkä pyörät ovat antaneet. On ollut ihanaa lähteä kotipihalta silloin kun haluaa, tietäen että saa itsensä, lapsensa ja tavarat helposti mukaan. Olemme miettineet sähköpyörän hankintaa toiseksi kulkuvälineeksi. Vielä tarvitsee testata miten pyörät toimivat talvella. Olen myös oppinut hallitsemaan monia erilaisia pyöriä ja samalla olen saanut kosketuksen siihen, mitä haluaisin pyörältä jos sellaisen hankkisimme. Toivoisin myös, että tällainen pyörien lainaustoiminta voisi levitä muihinkin kaupunkeihin. Tai enhän minä tiedä onko tällaista muualla, mutta en ole ainakaan kuullut.

Pyrin myös lainaamaan pyöriä jatkossakin. Nyt vain joudun suunnittelemaan tarkemmin ajankohdat kun laina-aika on lyhyempi.

Lisäkommenttina voisin mainita, että enpä ole koskaan käynyt kaupungissa missä pyörien parkit ovat niin täynnä keskusta-alueella. Jyväskylä on ilmeisesti saanut pyöräilyn hyvin upotettua asukkaisiin.


perjantai 13. lokakuuta 2017

Riksa ja Elina

Viimeisiä viedään! Pyöräkokeilut alkavat olla loppusuoralla. Viime viikolla kokeilussa olivat Riksa ja Elina. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaa hyvä.



Riksa

Aluksi ajattelin, että muistellaanpa miten Leolla ajaminen meni. No ihan turhaan. Riksa oli huomattavasti helpompi ajaa ja vakaampi. Riksan kaasulla avustaminen oli minulle uutta, kun en ole edes mopolla ajanut. Siis käytännössä. Kun kaasuttamiseen pääsi kiinni, oli meno varsin mukavaa. Kyytiin mahtui myös 90 senttinen taaperomme, kun vyötä kiristi tarpeeksi. Mitä ilmeisimmin kyyti kyllä miellytti, mutta vaati kummallakin kädellä kiinni pitämistä. Uskoisin avoimen tilan luoneen hieman jännitystä.

Mitä enemmän pyörällä ajoi, sitä enemmän opin siitä pitämään. Riksa on myös varsinainen tehomylly. Ainoastaan yhtä mäkeä sillä ei päässyt ylös ja silloin oli koko perhe kyydissä ja mäki jyrkkä kuin mikä. Päät pyörällä sai kääntymään paremmin kuin edeltävillä pyörillä, varsinkin kun koko poppoo oli kyydissä. Tavaratilaa riksassa oli pieni lokero penkin alla ja kori satulan takana. Korin sanka kääntyili välillä selkää vasten kun ajoi pomppuun. Se tuntui välillä hieman epämiellyttävältä, joten sitä tarvitsi kääntää takaisin. Tietysti häiritsevyys riippuu millä korkeudella satula on.

Paksummat sormikkaat minulla olisi pitänyt näin syksyllä ajaessa olla, sillä kaasua pitää puristaa samalla kun sitä käyttää. Voitte kuvitella miltä tuntuu ohuet märät hanskat, viima ja puristus yhtä aikaa. Tuosta huolimatta pyörä tuntui mukavalta ajaa, sen kyydissä oli hauska olla ja sillä sai kätevästi kuljetettua koko perheen retkelle.

Lainaan vielä joskus uudelleen Linkki-riksan, sen verran hyvä ja hauska pyörä se oli.


Elina

Viimeinen lainapyörämme oli Elina. Minulla itsellä on Elinankaltainen mummuska, jonka sähköistämistä olemme miettineet, joten oli mielenkiintoista kokeilla Elinaa. Eikä Elina tosiaan mikään tavallinen mummopyörä olekaan. Ensimmäisen ajatus Elinasta oli, että onpahan äkäinen peli! Tuntui, että muutamalla polkaisulla pääsi jo vaikka kuin pitkälle!  Ylämäetkin menivät melko sujuvasti. Oli taas todella kätevä ajaa pelkällä sähköpyörällä, koska emme ottaneet Sallia lainaan. Elinalla en tällä kertaa vetänyt ollenkaan pyöräkärryä perässäni, joten sen toimimista perheen toisena menopelinä en osaa sanoa. Työmatkat taittuivat kuitenkin itsekseen todella näppärästi.

Muutaman kerran jälkeen totesin kuitenkin, että Elina oli paljon raskaampi kuin edellisellä viikolla testaamani Liisi. Kaipasin myös enemmän vaihteita, koska Elinassa on vain kolme vaihdetta ja tämä tuntui varsinkin pitkissä ylämäessä liian vähäiseltä. Akun paikoilleen laittaminen oli etenkin alussa hankalaa. Tuntui myös välillä, että tasamaastossa pyöräillessä ei tarvinnut käyttää omia voimia ollenkaan, vaan sähkö avusti eteenpäin koko ajan. Toki sähköavustuksen säädöllä pystyi tähän vaikuttamaan, mutta jos avustus oli täysillä tasaisella maalla tuntui kuin pyörä lentäisi eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan kokeiluperheenä toimiminen oli todella mielenkiintoista. Oli kiva päästä kokeilemaan erilaisia sähköavusteisia pyöriä. Harmi, että Suomessa sähköpyörät ovat vielä niin kovissa hinnoissa. Hankkiaksemme itsellemme sähköpyörän, tulisi olla täysin varma, että se voisi korvata taloutemme toisen auton ympärivuotisesti juurikin kovan hinnan takia. Jos hinnat olisivat matalampia, olisi sähköpyörän hankkimiseen pienempi kynnys. Sähköpyörän omistaminen auton rinnalla lisäisi varmasti pyöräilykilometrejämme ja vähentäisi taas bensankulutusta. Jos kaikista näistä kokeilemistamme pyöristä saisin valita itselleni mieluisimman olisi se joko Ludvig tai Liisi.



perjantai 6. lokakuuta 2017

Elina ja Liisi tekivät vaikutuksen

Viime viikolla oli testattavana kaksi pyörää, Elina ja Liisi. Molemmat pyörät tekivät testaajiin lähtemättömän vaikutuksen. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaapa hyvä!


Elina ja Salli

"Jee,varsinainen mummopyörä." Tuo  oli ensimmäinen mielikuva Elinasta.

Se kyllä rapisi nopeasti, sillä Elinalla mentiin kevyesti ilman avustusta ja avustuksen avulla mäet melkein lennettiin ylös. No hyvä on, tarvittiin kyllä tehoja jaloistakin. Eräänä päivänä olimme perheenä ajelulla. Vaimoni ajoi Elinaa ja Sallia; minä hänen pyöräänsä. Kun vaimo lapsen kanssa vilahti kovaa vauhtia ylämäessä ohitse, niin teki mieleni huutaa perään: "vitsin fuskaaja". Elina on kyllä hurmaava pyörä. Se on mukavan jämäkkä, mutta joustava ja tehokas. Olen huomannut,  että nyt kun Jyväskylän mäkiä on polkenut parisen kuukautta, on kuntoni selvästi kasvanut. Mäet eivät nimittäin aiheuta lainkaan niin paljon tuskaa kuin alussa. Suosittelen siis pyöräilyä erilaisilla pyörillä.

Meillä oli tosiaan myös Salli käytössä. Aluksi minulla meni hetki ennen kuin hoksasin miten siihen vyötettiin yksi lapsi, mutta sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Salli jopa mahtui pyörävarastoon pienellä muljautuksella, mikä oli erittäin hyvä asia näin syksyisin. Avustusta tuli käytettyä enemmän vaunun kanssa, mutta tasaisella meno sujui mukavasti ilmankin. Lämmin tuollaisen vaunun ja taaperon vetämisessä kyllä tulee avustuksella tai ilman.

Ainoa asia, jota jäin kaipaamaan Elinassa oli satulalaukut. Kaupassa käynti hoitui kyllä repun kanssa ja pienet ostokset menivät Sallin tavaratilaankin. Isommat joutui käymään autolla. Kävi minulle myös hassu tapahtumakin pyörän kanssa. Olin lähdössä illalla kirjaston pihasta ja ihmettelin kun avain ei sopinut pyörään. Viereeni tuli silloin ihminen ja etsi omaa pyöräänsä. Arvasitte varmaan jo. Minähän yritin aukaista hänen pyöräänsä. Pyörät olivat niin lähellä toisiansa ja samanlaisia, että sekaisinhan ne olivat menneet. Onneksi ajokit löysivät omat käyttäjänsä ja matka jatkui.

Viikosta Elinan ja Sallin kanssa jäi siis todella hyvä maku suuhun.





Liisi

Hui, kylläpäs tuntuikin oudolta ajaa ns. normaalilla pyörällä laatikkopyörien jälkeen. Ensimmäisiä metrejä ajaessani oli minulla tunne, että lennän Liisillä ihan kohta nenälleni. Kun oli jo kuukauden päivät ajellut pyörillä, joissa oli laatikko edessä, kesti hetki, että maastopyörällä ajo tuntui normaalilta. Kunhan vauhtiin pääsin, olin pyörästä todella innoissani.




Emme ottaneet ollenkaan testiin Lasse-pyöräkärryä, koska meillä on samanlainen kärry itsellämme. Lapset kuitenkin sairastivat viime viikon, joten pyöräkärryä ei tarvittu ollenkaan. Pääsin siis testaamaan sähköpyörää sellaisenaan. Työmatkat taittuivat todella kevyesti hurjasta ylämäestä huolimatta. Matkalla Jyväskylästä Muurameen minulle tuli kova sähköpyöräkuume. Liisi oli myös helppokäyttöinen; akku on helposti asennettava ja se kesti koko viikon työmatkat lataamatta. Valot sai napsautettua helposti päälle ja kaikki avaimet olivat samassa avaimenperässä, joten niidenkään kanssa ei tarvinnut säätää. Uskon, että omistaessani Liisin kaltaisen sähköpyörän, olisi pienempi kynnys kulkea pyörällä myös pitempiä välimatkoja. Uskon, että tällaisella sähköpyörällä pystyisi ajamaan myös ympäri vuoden. Kesäisessä Liisi ja Lassi- kokeilussa totesin myös, että lasten kuljetuskin tällä yhdistelmällä onnistuu hienosti ja lapset tykkäsivät kyytiläisenä olosta. Liisi menee siis ehdottomasti jatkoon arjenapurin etsinnöissämme.