tiistai 24. lokakuuta 2017

Kokeiluperheiden mietteet testijakson päätteeksi

Kokeiluperheiden urakka on onnellisesti päättynyt. Parin kuukauden ajan kolme Jyvässeudulla asuvaa perhettä ajoi lähes koko lainaamon valikoiman läpi ja testasi erilaisten pyörien toimivuutta omassa arjessaan. Toisiin pyöriin rakastuttiin, toiset jäivät vain ystäviksi. Kysyimme vielä kokeilujakson päätteeksi, mitä testijaksosta jäi mieleen.  

******

Mitä jäi käteen? No ainakin se, että pyörällä pääsee Jyväskylässä mukavasti kulkemaan ja sähköavuste on näin mäkisessä maastossa oikeasti aivan loistava keksintö. Olen ainakin itse monta kertaa miettinyt juuri pyörän peräkärryn hankkimista. En ole sitä kuitenkaan vielä halunnut tehdä juuri siksi, että puolet matkasta pitäisi kuitenkin taluttaa, kun ei vaan jaksa jotain Myllyjärven mäkeä polkea ylös jos vielä pitää vetää perässään hirveä määrä tavaraa. Nyt kuitenkin jäimme haaveilemaan sähköpyörästä, sillä sillä voisi vähentää auton käyttöä vielä entisestään aika paljon ja kulkeminen on mukavan jouhevaa. Sitä paitsi mikään ei ole niin hauskaa kuin vähän kiihdytellä ylämäkeen ja ohittaa trikooseen pukeutuneita superpyöräilijöitä. Meidän tarpeisiimme sopi parhaiten nimenomaan niin tavallinen sähköistetty pyörä ja peräkärry, minkä voi tarvittaessa ottaa mukaan. Sähköpyörän hankkimisessa mietityttää kuitenkin erityisesti säilytyksen haasteet ja missä tai kuinka helposti pyörää saisi sitten huollatettua.

Oli erittäin antoisaa päästä tähän kokeiluun mukaan testaamaan ja vertailemaan auton kilpailijoita ja omat suosikit löytyivätkin helposti. Pyörät herättivät aika paljon keskusteluja tuntemattomienkin kanssa, ja varmaan ainakin joku jäi miettimään laatikkopyörän kokeilua ja sähköpyörän etuja tässä kaupungissa. Viimeisestä testattavasta (Liisi) en olisi halunnut luopua ollenkaan...




Minulle on jäänyt käteen erityisesti vapaus, minkä pyörät ovat antaneet. On ollut ihanaa lähteä kotipihalta silloin kun haluaa, tietäen että saa itsensä, lapsensa ja tavarat helposti mukaan. Olemme miettineet sähköpyörän hankintaa toiseksi kulkuvälineeksi. Vielä tarvitsee testata miten pyörät toimivat talvella. Olen myös oppinut hallitsemaan monia erilaisia pyöriä ja samalla olen saanut kosketuksen siihen, mitä haluaisin pyörältä jos sellaisen hankkisimme. Toivoisin myös, että tällainen pyörien lainaustoiminta voisi levitä muihinkin kaupunkeihin. Tai enhän minä tiedä onko tällaista muualla, mutta en ole ainakaan kuullut.

Pyrin myös lainaamaan pyöriä jatkossakin. Nyt vain joudun suunnittelemaan tarkemmin ajankohdat kun laina-aika on lyhyempi.

Lisäkommenttina voisin mainita, että enpä ole koskaan käynyt kaupungissa missä pyörien parkit ovat niin täynnä keskusta-alueella. Jyväskylä on ilmeisesti saanut pyöräilyn hyvin upotettua asukkaisiin.


perjantai 13. lokakuuta 2017

Riksa ja Elina

Viimeisiä viedään! Pyöräkokeilut alkavat olla loppusuoralla. Viime viikolla kokeilussa olivat Riksa ja Elina. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaa hyvä.



Riksa

Aluksi ajattelin, että muistellaanpa miten Leolla ajaminen meni. No ihan turhaan. Riksa oli huomattavasti helpompi ajaa ja vakaampi. Riksan kaasulla avustaminen oli minulle uutta, kun en ole edes mopolla ajanut. Siis käytännössä. Kun kaasuttamiseen pääsi kiinni, oli meno varsin mukavaa. Kyytiin mahtui myös 90 senttinen taaperomme, kun vyötä kiristi tarpeeksi. Mitä ilmeisimmin kyyti kyllä miellytti, mutta vaati kummallakin kädellä kiinni pitämistä. Uskoisin avoimen tilan luoneen hieman jännitystä.

Mitä enemmän pyörällä ajoi, sitä enemmän opin siitä pitämään. Riksa on myös varsinainen tehomylly. Ainoastaan yhtä mäkeä sillä ei päässyt ylös ja silloin oli koko perhe kyydissä ja mäki jyrkkä kuin mikä. Päät pyörällä sai kääntymään paremmin kuin edeltävillä pyörillä, varsinkin kun koko poppoo oli kyydissä. Tavaratilaa riksassa oli pieni lokero penkin alla ja kori satulan takana. Korin sanka kääntyili välillä selkää vasten kun ajoi pomppuun. Se tuntui välillä hieman epämiellyttävältä, joten sitä tarvitsi kääntää takaisin. Tietysti häiritsevyys riippuu millä korkeudella satula on.

Paksummat sormikkaat minulla olisi pitänyt näin syksyllä ajaessa olla, sillä kaasua pitää puristaa samalla kun sitä käyttää. Voitte kuvitella miltä tuntuu ohuet märät hanskat, viima ja puristus yhtä aikaa. Tuosta huolimatta pyörä tuntui mukavalta ajaa, sen kyydissä oli hauska olla ja sillä sai kätevästi kuljetettua koko perheen retkelle.

Lainaan vielä joskus uudelleen Linkki-riksan, sen verran hyvä ja hauska pyörä se oli.


Elina

Viimeinen lainapyörämme oli Elina. Minulla itsellä on Elinankaltainen mummuska, jonka sähköistämistä olemme miettineet, joten oli mielenkiintoista kokeilla Elinaa. Eikä Elina tosiaan mikään tavallinen mummopyörä olekaan. Ensimmäisen ajatus Elinasta oli, että onpahan äkäinen peli! Tuntui, että muutamalla polkaisulla pääsi jo vaikka kuin pitkälle!  Ylämäetkin menivät melko sujuvasti. Oli taas todella kätevä ajaa pelkällä sähköpyörällä, koska emme ottaneet Sallia lainaan. Elinalla en tällä kertaa vetänyt ollenkaan pyöräkärryä perässäni, joten sen toimimista perheen toisena menopelinä en osaa sanoa. Työmatkat taittuivat kuitenkin itsekseen todella näppärästi.

Muutaman kerran jälkeen totesin kuitenkin, että Elina oli paljon raskaampi kuin edellisellä viikolla testaamani Liisi. Kaipasin myös enemmän vaihteita, koska Elinassa on vain kolme vaihdetta ja tämä tuntui varsinkin pitkissä ylämäessä liian vähäiseltä. Akun paikoilleen laittaminen oli etenkin alussa hankalaa. Tuntui myös välillä, että tasamaastossa pyöräillessä ei tarvinnut käyttää omia voimia ollenkaan, vaan sähkö avusti eteenpäin koko ajan. Toki sähköavustuksen säädöllä pystyi tähän vaikuttamaan, mutta jos avustus oli täysillä tasaisella maalla tuntui kuin pyörä lentäisi eteenpäin.

Kaiken kaikkiaan kokeiluperheenä toimiminen oli todella mielenkiintoista. Oli kiva päästä kokeilemaan erilaisia sähköavusteisia pyöriä. Harmi, että Suomessa sähköpyörät ovat vielä niin kovissa hinnoissa. Hankkiaksemme itsellemme sähköpyörän, tulisi olla täysin varma, että se voisi korvata taloutemme toisen auton ympärivuotisesti juurikin kovan hinnan takia. Jos hinnat olisivat matalampia, olisi sähköpyörän hankkimiseen pienempi kynnys. Sähköpyörän omistaminen auton rinnalla lisäisi varmasti pyöräilykilometrejämme ja vähentäisi taas bensankulutusta. Jos kaikista näistä kokeilemistamme pyöristä saisin valita itselleni mieluisimman olisi se joko Ludvig tai Liisi.



perjantai 6. lokakuuta 2017

Elina ja Liisi tekivät vaikutuksen

Viime viikolla oli testattavana kaksi pyörää, Elina ja Liisi. Molemmat pyörät tekivät testaajiin lähtemättömän vaikutuksen. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaapa hyvä!


Elina ja Salli

"Jee,varsinainen mummopyörä." Tuo  oli ensimmäinen mielikuva Elinasta.

Se kyllä rapisi nopeasti, sillä Elinalla mentiin kevyesti ilman avustusta ja avustuksen avulla mäet melkein lennettiin ylös. No hyvä on, tarvittiin kyllä tehoja jaloistakin. Eräänä päivänä olimme perheenä ajelulla. Vaimoni ajoi Elinaa ja Sallia; minä hänen pyöräänsä. Kun vaimo lapsen kanssa vilahti kovaa vauhtia ylämäessä ohitse, niin teki mieleni huutaa perään: "vitsin fuskaaja". Elina on kyllä hurmaava pyörä. Se on mukavan jämäkkä, mutta joustava ja tehokas. Olen huomannut,  että nyt kun Jyväskylän mäkiä on polkenut parisen kuukautta, on kuntoni selvästi kasvanut. Mäet eivät nimittäin aiheuta lainkaan niin paljon tuskaa kuin alussa. Suosittelen siis pyöräilyä erilaisilla pyörillä.

Meillä oli tosiaan myös Salli käytössä. Aluksi minulla meni hetki ennen kuin hoksasin miten siihen vyötettiin yksi lapsi, mutta sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Salli jopa mahtui pyörävarastoon pienellä muljautuksella, mikä oli erittäin hyvä asia näin syksyisin. Avustusta tuli käytettyä enemmän vaunun kanssa, mutta tasaisella meno sujui mukavasti ilmankin. Lämmin tuollaisen vaunun ja taaperon vetämisessä kyllä tulee avustuksella tai ilman.

Ainoa asia, jota jäin kaipaamaan Elinassa oli satulalaukut. Kaupassa käynti hoitui kyllä repun kanssa ja pienet ostokset menivät Sallin tavaratilaankin. Isommat joutui käymään autolla. Kävi minulle myös hassu tapahtumakin pyörän kanssa. Olin lähdössä illalla kirjaston pihasta ja ihmettelin kun avain ei sopinut pyörään. Viereeni tuli silloin ihminen ja etsi omaa pyöräänsä. Arvasitte varmaan jo. Minähän yritin aukaista hänen pyöräänsä. Pyörät olivat niin lähellä toisiansa ja samanlaisia, että sekaisinhan ne olivat menneet. Onneksi ajokit löysivät omat käyttäjänsä ja matka jatkui.

Viikosta Elinan ja Sallin kanssa jäi siis todella hyvä maku suuhun.





Liisi

Hui, kylläpäs tuntuikin oudolta ajaa ns. normaalilla pyörällä laatikkopyörien jälkeen. Ensimmäisiä metrejä ajaessani oli minulla tunne, että lennän Liisillä ihan kohta nenälleni. Kun oli jo kuukauden päivät ajellut pyörillä, joissa oli laatikko edessä, kesti hetki, että maastopyörällä ajo tuntui normaalilta. Kunhan vauhtiin pääsin, olin pyörästä todella innoissani.




Emme ottaneet ollenkaan testiin Lasse-pyöräkärryä, koska meillä on samanlainen kärry itsellämme. Lapset kuitenkin sairastivat viime viikon, joten pyöräkärryä ei tarvittu ollenkaan. Pääsin siis testaamaan sähköpyörää sellaisenaan. Työmatkat taittuivat todella kevyesti hurjasta ylämäestä huolimatta. Matkalla Jyväskylästä Muurameen minulle tuli kova sähköpyöräkuume. Liisi oli myös helppokäyttöinen; akku on helposti asennettava ja se kesti koko viikon työmatkat lataamatta. Valot sai napsautettua helposti päälle ja kaikki avaimet olivat samassa avaimenperässä, joten niidenkään kanssa ei tarvinnut säätää. Uskon, että omistaessani Liisin kaltaisen sähköpyörän, olisi pienempi kynnys kulkea pyörällä myös pitempiä välimatkoja. Uskon, että tällaisella sähköpyörällä pystyisi ajamaan myös ympäri vuoden. Kesäisessä Liisi ja Lassi- kokeilussa totesin myös, että lasten kuljetuskin tällä yhdistelmällä onnistuu hienosti ja lapset tykkäsivät kyytiläisenä olosta. Liisi menee siis ehdottomasti jatkoon arjenapurin etsinnöissämme.







keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Villivarsa kesyyntyi lempeäksi

Viime viikolla kokeiltavana olikin vain yksi pyörä, Leo. Viikon aikana villivarsasta kesyyntyi mainio ja lempeä varsa. Testiperheen kuulumisia, olkaa hyvä!

Leo

"Pruu villi varsa pruu!" Leo käyttäytyi ensimmäisellä ajokerralla todella villivarsan tapaan. Meinasi karata vähän väliä suuntaan tai toiseen ja vahingossakaan ei saanut tehdä liian vaikeita temppuja heti alkuun. Yllättävän erilaiselta tuntui ajaa kolmipyöräisellä, kuin kaksipyöräisellä. Kun Leon kanssa ajoi säännöllisesti, se alkoi kummasti kesyyntyä. Pian löytyi oikea ajotapa ja penkkojen laitoja ei enää käyty ihastelemassa niin usein. Huomasin, että salaisuus minulla oli ajatella kaikki työ lantiolle ja jaloille. Haasteeni on ollut energiaa tuhlaava tapa ottaa voimaa myös käsistä, mikä aiheutti etuosan huojumista. Voisi sanoa, että Leo edesauttoi myös lantion liikkuvuutta, kun puursi jaloilla mäkiä ylös. Ja nyt kun tuli mäet mainittua, niin ne pääsi halutessa Leon avustuksen saattelemana varsin vauhdikkaasti ylös. Mitä tuli alamäkiin, niin malttia pitää Leon kanssa käyttää vauhdin suhteen. Aluksi kannattaa mennä hyvin rauhassa, mutta tottumuksen jälkeen voi jo mennä hieman lujempaa.

Tällä viikolla pääsimme viimeinkin kiertämään perheen kanssa koko rantareitin läpi. Siinä vaiheessa Leo oli jo niin kesy, että matka kävi leikiten auringonpaisteesta nauttien. Kävimme myös tutustumassa Viherlandiaan, koska olemme miettineet miksi sinne tunnutaan niin paljon ohjattavan. No, emme vieläkään tiedä tai minä en ainakaan, mutta kivan Puutarhakaupan ja pari kultatöyhtökakadua löysimme. Kävimme samalla reissulla myös toteamassa, että Jyväsjärvi on jo varsin kylmä. Siitä huolimatta bongattiin yksi huimapäinen uimari rannalta.

Kaiken kaikkiaan Leo oli positiivinen kokemus, kun pääsi sinuiksi tekniikan kanssa. Nautin myös sen suuresta kuljetustilasta ja lapsesta näki, että pehmustetut penkit miellyttivät töyssyissä. Villivarsa kesyyntyi siis mainioksi ja lempeäksi varsaksi, jolla kuitenkin oli omat temppunsa.


torstai 21. syyskuuta 2017

Lempi ei varsinaisesti roihunnut, mutta Ludvigiin rakastuttiin

Viime viikolla kokeilussa olivat Lempi, Leevi ja Ludvig. Kaikki kolme pyörää saivat kiitosta kokeilijoilta, vaikka Lempi ei suorastaan roihahtanutkaan. Sen sijaan Ludvigiin rakastuttiin ensi silmäyksellä. 

Lempi

Tällä viikolla olenkin saanut reisille jumppaa, sillä Lempi pyörässä ei ollut sähköavustusta. Yllättävän kevyesti se kuitenkin kulki tasaisella maalla tai pienissä mäissä. Ottaen siis huomioon, että siinä on paksut renkaat ja jämäkkä rakenne. Isommissa mäissä sai käyttää jalkavoimia kunnolla ja reidet olivatkin säännöllisesti hieman hellinä.

Uskon, että pyörä olisi ollut hieman kevyempi ajettava ilman tarakkaan kiinnitettävää lastenistuinta. Kantapääni nimittäin osuivat normaalissa polkemisasennossa vähän väliä istuimeen. Jouduinkin polkemaan lähellä jalkapohjan keskiosaa, mikä teki polkemisesta hieman rankempaa. Lapsi kuitenkin viihtyi todella hyvin istuimessaan; nukahti jopa kerran siihen.

Satulalaukut tuntuivat hieman pienemmiltä kuin Liisissä ja näin ollen isommat ostokset eivät oikein sujuneet tällä pyörällä. Tuumin, että tähän voisi laittaa mustekaloilla kiinni jonkin korin mihin saisi hieman helpommin tavaraa kyytiin. Onneksi hoitoreppumme kulki kätevästi etutarakalla, kun kiepsautti olkahihnat sarvien ympäri. Lempi on taakkapyörä, mutta en päässyt kokeilemaan miten olisi pärjännyt painavan lastin kanssa.

Yksi erityinen plussa Lempille on leveät renkaat, mitkä eivät uppoa niin helposti hiekkaan. Huomasin tämän erään kerran kun pyörätieltä oli asfaltit viety. Ajattelin silloin: "No niin nyt tuli haasteita" Kohta oli vielä ylämäessä. Lempi ei sorasta ollut moksiskaan vaan pysyi nätisti maan pinnalla. Tasaisella maalla leveät renkaat eivät kokemukseni mukaan kovinkaan paljoa tuoneet lisäkitkaa matkaan.

Roihuiko siis lempi Lempin kanssa? Täytyy tunnustaa, että hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme olemaan mieluummin ystäviä.


Leevi

Leevi oli erittäin tilava laatikkopyörä! Siinä kulki lapsen ja päiväkotitavaroiden lisäksi esimerkiksi lastenrattaat taitettuna. Sähköavustus oli melko hienovarainen verrattuna muihin testaamiimme pyöriin. Hieman enemmän jumppaa siis sairaalanmäessä, mikä on toisaalta ihan mukavaa, sillä ajaminen ei tuntunut ihan yhtä huijaamiselta. Kovin painavaa taakkaa ei olisi välttämättä mukava kuljettaa mäkisessä maastossa, mutta toisaalta laatikkopyörällä on muutenkin muistettava, ettei vauhti voi olla ihan sama kuin maastopyörällä.

Joka tapauksessa nautimme kovasti laatikkopyörillä ajelusta ja auton käyttö vähentyi merkittävästi testailun aikana. Lyhyet välimatkat (mitä Jyväskylässä suurimmaksi osin kaikki matkat ovat, alle 5 km) sujuivat erittäin mukavasti ulkoillen ja omaa sähköavusteista laatikkopyörää voisi ehdottomasti harkita käyttöön. Kiinnittäisin huomiota laatikon kokoon ja sitä kautta pyörän pituuteen, sähköavustuksen tehoon sekä siihen, missä pyörää pääasiassa käytetään. Työmatkalle laatikkopyörä on aika raskas, mutta toisaalta huomattavasti kevyempi kuin auto, jos käy kaupassa matkan varrella. Pohtisin myös tavallisesti ajettavia reittejä: jos joutuu useasti ylittämään vaikkapa rautatien ja pujottelemaan erilaisten esteiden yli, ei kovin leveä laatikko ole kauhean kätevä.






Ludvig

Viime viikolla saimme tutustua Ludvigiin – ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo ensimmäisellä ajolla Jyväskylästä Muurameen Ludvig vakuutti ja ajomatka sujui todella kevyesti, vaikka mukana oli myös kyytiläinen. 17 km meni yhdessä hujauksessa maisemista nautiskellen ja pojan kanssa päivän kuulumisia höpötellen. Tulipas matkan aikana etsittyä pari geokätköäkin.





Ludvigilla pyöräilystä on tehty helppoa. Aikaisemmissa pyörissä on ollut oma avain jokaiseen lukkoon, joka tuntui lähdönhetkillä usein hankalalta. Ludvigissa oli onneksi vain yksi avain ja akkukin sujahti paikoilleen todella helposti. Lapset tykkäsivät istua kyydissä ja pyörä kulki todella kevyesti, vaikka lastia oli enemmänkin. Lisäksi hydrauliset levyjarrut herättivät paljon enemmän luottamusta kuin aikaisemmissa pyörissä olleet rumpujarrut. Kotia tullessa hurjaa alamäkeä ei tarvinnut jännittää näiden jarrujen kanssa ollenkaan.

Ludvig korvasi lähestulkoon toisen automme viikon aikana. Muutamaa laiskaa aamua lukuun ottamatta, kuljimme Ludvigilla päiväkotiin, puistoon ja kylään. Tykästyimme koko perhe Ludvigiin niin kovasti, että sen palauttaminen jopa harmitti. Olisi kiva testata Ludvigia myös talvella, jotta saisimme varmuuden voiko lastipyörä korvata auton vuodenajasta riippumatta.







keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Leo ei vakuuttanut, Lyylillä mentiin tyylikkäästi

Viime viikolla Leo ei vakuuttanut, mutta Lyylin kanssa mentiin tyylikkäästi. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaa hyvä!


Leo

Leo vaikutti järkevämmän, tai ainakin vähän kompaktimman kokoiselta, kuin aiemmin testatut laatikkopyörät, mistä iloitsin pienen hetken. Kolmipyöräinen härveli vaatii kuitenkin aivan huomattavasti enemmän opettelua! Tuntui aivan luonnottomalta mutkissa kallistua väärään suuntaan, jotta ei olisi mennyt nurin koko pyörän kanssa. Lisäksi talutus on hieman hankalaa ja raskasta rungon nivelrakenteen takia.

Kotoa lähtiessä täytyy aina ylittää junarata ja sen päälle tehty puomien pujottelurata, jonka lisäksi pitäisi ajaa kumpaankin suuntaan vielä ylämäkeen, niin Leo-pyörä tuntui aika mahdottomalta ajopeliltä lähiympäristössämme. Voisin kuvitella, että Leo olisi aivan omiaan mukavissa, aurinkoisissa ja rauhallisissa Jyväsjärven ympäriajoissa. Tavaraakin kyytiin mahtuu hyvä määrä kahden lapsen lisäksi, joten erilaisessa ympäristössä olisimme varmaan nauttineet Leosta aivan eri tavalla. Jos haluaa nyrjäyttää hieman aivojaan ja virkistää mieltään, kannattaa kokeilla Leolla ajamista!


Lyyli

Lyylin kanssa tyylikkäästi

Kaikki kokeilemamme pyörät ovat olleet persoonallisuuksia. Samaten Lyyli. Edelliset pyörät: Ludvig, Leevi ja Liisi, olivat vauhdikkaita tapauksia. Lyyli kuitenkin tuntui heti kättelyssä "köröttely" pyörältä. Sillä pääsee kuitenkin mukavaa vauhtia ja mäetkin nousevat avustuksen avulla helposti. Matkanteko tuntuu Lyylin kanssa rennolta ja suoraselkäiseltä. Itseasiassa se tuntui olevan parhaiten kotonaan hämärtyvällä rantareitillä. Lyylissä tunsin tähän mennessä parhaiten takapyörän liikkeen ja joskus se tuntui tekevän hetkeksi pyöräilystä hieman epävakaista. Tämä tuli erityisesti ilmi tiukoissa mutkissa ja sorateillä. Kun tuntemukseen tottui, kuoriutui Lyylistä aikamoinen sorateiden kuningatar.

Istumatilat ja vyöt olivat Lyylissä hyvät, ja pienet töyssyt eivät haitanneet menoa istuimen pehmikkeen ansiosta. Se myös pysyi sateella pitempään kuivahkona verkkomaisen rakenteensa ansiosta. Lyylin akkua sai ladata muita useammin. Johtuneeko sitten tehokkaasta moottorista vai maastosta missä kuljimme. Se ei kuitenkaan haitannut, kun muisti laittaa illalla akun lataantumaan. Yhden kerran minulle kävi niin, että akku loppui kesken matkan ja voi pojat ylämäet olivat silloin raskaita. Jyrkimpiä en edes jaksanut polkea ylös. Tasaisella Lyyli kulki tapansa mukaan tyylikkäästi ilman avustustakin.

Kokemukseni Lyylistä voisi kiteyttää sanoihin: "Ja hän rullasi tyylikkäästi auringonlaskuun."


perjantai 8. syyskuuta 2017

Kokeiluperheiden kolmas viikko


Kokeiluperheillä on kolmas testausviikko takana. Alla testaajien mietteitä Liisistä ja Lassesta, Elinasta ja Sallista sekä Leevistä.


Liisi ja Lasse

Hassua. Kun yritin ajaa Liisillä, hoippuroin hetken holtittomasti. Ilmeisesti pari viikkoa laatikkopyörillä ajamista riitti siihen, että tavallinen pyörä tuntui aluksi epävakaiselta. Mukanani oli myös Lasse lainakärry. Yhdistelmä tuntui aluksi valtavan pitkältä ja tavallaan se olikin, sillä käytännössä se piti aina jättää sivuttain parkkiin. Lapsi oli ensimmäisillä reissuilla jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti. Jopa niin paljon, että yhdet päiväunetkin nukkui kärryn kyydissä. Viikon aikana satoi välillä kovastikin, mutta hämmästyksekseni Lasse piti vedet ulkopuolella.


Minulle sanottiin joskus, että kahden istuttavat perävaunut olisivat kiikkerät yhdellä lapsella. Näiden kanssa en huomannut mitään kiikkeryyttä; päinvastoin, vaunu tuntui rullaavan tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ilman avustusta niiden vetäminen oli kuitenkin raskasta, kun testailin sitä.

Seuraavaksi Liisistä lisää. Aluksi tosiaan pyörä tuntui hassulta, mutta nopeasti opin pitämään siitä. Sillä oli kuitenkin omia ominaisuuksia mitkä piti oppia. Esimerkiksi vaihde tuli vaihtaa ilman vetoa, sillä muuten se ei aina mennyt päälle, vaan piti polkaista kevyesti taaksepäin vaihteen vaihtamiseksi. Kokeilin kerran Liisiä ilman kärryäkin ja silloin pyörä tuntui lentävän, kun laittoi avustuksen päälle. Tämä voi toki johtua myös siitä, että vertaan sitä vaunun kanssa ajamiseen.


Kokeiluviikolla olen saanut kannettua isotkin ostokset kaupasta, kun ne jakoi satulalaukkuihin ja vaunun tavaratilaan. Tuolloin matka tuntui jo hieman raskaalta; onneksi avustus siivitti matkaamme. Kävimme tutustumassa myös Sippulanniemen luontopolkuun. Kylläkin niin pieneen kulmaan, että katseltavaa riittää vielä muillekin päiville. Polulle pääsimme helposti jättämällä pyörän Golf-keskuksen pihalle ja menemällä kuntoreitille, josta meni suora polku luontopolulle.

Haasteeksi tämän yhdistelmän kanssa koitui vain pari juttua. Ensimmäinen ei liity pyörään tai vaunuun suoranaisesti. Ongelmani oli pitää lapsi hereillä, kun lähdimme kerhosta. Ilmeisesti vaunu oli niin mukava istua. Toinen haaste koskee Lasse lainakärryä. Se oli juuri sen verran leveä ja korkea, ettei se mahtunut pyörävarastomme ovesta sisälle. Jouduin pitämään sitä siis ulkotiloissa.

Muuten olen ollut todella tyytyväinen pyörään ja kärryyn ja suosittelen kokeilemaan niitä.


Elina ja Salli

Elina on todellinen teiden turbomummo, jolla pääsee varsin kovaa vauhtia ja työmatkapyöräilyä ajatellen huomattavasti laatikkopyöriä helpommin pujottelemaan Kävelykadullakin. Sähköavuste oli aivan uskomaton, siinä kääntyi muilta päät kun ajelimme mummiksella ohi. En ole kauhean tottunut ajamaan niin pystyasennossa, mitä Elinalla sai ajella, joten kovassa vauhdissa ja huonokuntoisemmilla asfalteilla sisuskalut olivat aika kovilla.

Kärryn kanssa lapsen ja tavaroiden kuljetus sujui mallikkaasti, joskin tyttäremme on tuntunut tykkäävän enemmän istua laatikon kuin kärryn kyydissä. Teimme mm. uimahalliretken ja aamuisin kinasimme puolison kanssa siitä, kuka saa lähteä Elinalla töihin. Voisin harkita vastaavaa sähköavustusjälkiasennusta omaankin pyörääni.



Leevi


Toisen viikon aikana tutustuimme Leeviin. Jo ensimmäisen ajon aikana Jyväskylästä Muurameen huomasin, että Leevi on paljon raskaampi ajaa kuin mitä Lyyli oli. Lisäksi Leevi kolisi, etenkin tavaratilan ollessa tyhjä, erittäin paljon. Ainakin edellä kulkijat kuulivat tulomme ja osasivat väistää meitä. Lisäksi sähköavustus tuntui tehottomalta Lyylin jälkeen.

Etenkin lapset ovat meillä odottaneet pyörien testaamista ja myös Leevin kyytiin he olivat heti valmiita. Sadekuomu tuntui lapsista tosi mukavalta, koska he olivat suojassa tuulelta ja sateelta. Kolmevuotiaamme tykkäsi istua Leevin kyydissä, mutta viisivuotiaamme valitti, että kyydissä oli ahdas istua ja laatikon reuna sattui inhottavasti selkään. Kyllähän laatikko sadekuomuineen vaikuttikin ahtaammalta kuin Lyylin laatikko.


Odotin paljon Leevin tyylisen pyörän testaamista, koska halusin päästä kokeilemaan voisiko juuri tuontyylinen puusta tehty laatikkopyörä sopia meille. Jo ensivaikutelma oli kuitenkin, ettei Leevi sopisi meidän arkikäyttöön ja viikon kokeilu vahvisti tämän ajatuksen. Leevi on meidän käyttöön liian raskas ja tehoton, sillä jo kotoamme lähtiessä ylämäki taittui Leevin kanssa kävellen, vaikkei kyydissä edes ollut ketään. Tämän takia Leevin käyttö jäi meillä melko vähäiseksi. Seuraavaa pyörää odotellen…



perjantai 1. syyskuuta 2017

Kokeilussa Leevi, Lyyli ja Ludvig

Viikon 34 kokeilupyörinä olivat Leevi, Lyyli ja Ludvig.



LEEVI


"Hei. Tämähän sujuu jo paljon paremmin."

Toinen laatikkopyörä todellakin oli jo helpommin ohjattavissa. Se vaikutti myös enemmän laatikolta kuin Ludvig, mitä testailtiin viimeksi. Tällä kertaa ajelimme siis Leevillä. Ensimmäinen kuva Leevistä oli, että vaikutti laadukkaalta pyörältä. Siinä oli kuitenkin hieman lyhyemmän tuntuinen tavara / matkustatila kuin Ludvigissa. Tämä oli mututuntuma koska en mitannut tilaa. Toiseksi, huomasin jo ensimmäisellä matkalla, että pyörä kolisee aikalailla epätasaisella alustalla. Ajettavuuteen se ei vaikuttanut ja edessä olevat ihmiset ainakin kuulivat lähestymisemme.

Huomasin eräällä matkalla, että lapsemme osaa nukahtaa kätevästi pyörän kyytiin kun oli kuomu päällä. Se on todennäköisesti kätevää, jos ajaa pitemmän matkan päiväuniaikaan. En itse kokeillut, mutta laitan korvan taakse muistiin. Jouduin siis herättelemään pientä vähän väliä ettei vaipuisi syvempään uneen. Leevi oli meillä samanlaisissa toimissa kuin edellinenkin pyörä; kävimme kaupassa, leikkipuistossa, kerhossa ja sen sellaisissa. Ihan tavallista arjen liikkumista harrastimme siis tämän viikon. Emme ehtineet edes käydä mitään uusia paikkoja koluamassa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.

Näitä laatikkopyöriä ajellessa tulee kumma tunne, että pitäisiköhän sellainen hankkia itselleenkin joskus.




LYYLI

Meidän perhe oli innoissaan, kun saimme kuulla, että olemme päässeet lastipyörälainaamon kokeiluperheeksi. Asumme Muuramessa ja olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista. Välimatkat täällä Muuramessa ovat lyhyet, mutta mäkiset. Tämän kokeilun avulla pääsemme testaamaan, että olisiko pyörän mahdollista korvata talouden toinen auto.


Ensimmäisen viikon aikana saimme tutustua Lyyliin. Aikaisempaa kokemusta meillä ei olekaan lastipyörästä ja aluksi jännittikin ajella noin kookkaalla pyörällä. Neitsytmatkalla Jyväskylästä Muurameen pyörä kuitenkin jo tuntui hyvältä, sitä oli helppo ohjata ja se kulki kevyesti eteenpäin. Viime metreillä kuitenkin hiekka asfaltilla päästi yllättämään ja kaaduimme pyörällä. Kyytiläiselle ei kuitenkaan tapahtunut mitään, kiitos tarkkaan asetettujen turvavöiden, mutta kuski lensi kyydistä. Matka jatkui haaverin jälkeen eikä jättänyt traumoja Lyylistä kyytiläiselle eikä kuskillekaan.

Lyyli korvasi viikon aikana kokonaan toisen automme. Lapset tykästyivät Lyylin kyydissä istumiseen tosi paljon ja halusivat lähteä joka paikkaan nimenomaan Lyylillä. Ja kyllähän me ajelimmekin; päiväkotiin, kirjastoon, hammaslääkäriin, puistoon, postiin jne. Koska lapset istuivat Lyylin kyydissä edessä, he näkivät kaiken ja heidän kanssa pystyi myös keskustelemaan pyöräillessä, mikä teki pyöräilystä yhteisen tapahtuman. Joka iltapäivä päiväkodista lähtiessämme oli lasten kaverit katsomassa ja ihmettelemässä aidan toisella puolella. Lyyli sai siis osakseen myös paljon huomioita.


Koska olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista talouteemme, mietimme viikon aikana paljon miten juuri Lyylin tyylinen pyörä sopisi meille. Hieman pohditutti pyörän toimivuus talvella; miten näin kookas pyörä toimii loskassa, lumessa ja jäällä. Lisäksi turvavyöt aiheuttivat päänvaivaa, koska ne eivät tuntuneet pysyvän lastemme olkapäillä. Lisäksi lapsiamme palelsi Lyylin kyydissä, joten sadekuomu olisi tarpeellinen lisävaruste. Kaiken kaikkiaan Lyylin tyylinen pyörä voisi olla meidän vaihtoehtomme toisen auton korvaajaksi. Avoimin mielin odotamme myös seuraavien pyörien testaamista.

LUDVIG

Ludvig on oikein mukava ja jämäkkä pyörä, jolla on ilo ajaa. Ostokset todellakin mahtuvat kyytiin ja lapsi myös. Hän viihtyi varsin hyvin laatikossa istuskelemassa ja kun pyörä oli parkissa, hän ilmoitti moneen kertaan "minun pyörä, minun kypärä" ja olisi ollut menossa kyytiin. Kävimme kaupparetkillä ja retkillä muuten vain ja ajokokemus oli varsin miellyttävä. Kovassa vauhdissa alamäessä, hieman huonolla asfaltilla oli aika inhottava tosin istua kyydissä, mutta eipä Ludvig mikään alamäkipyörä olekaan. Ludvigin moottori on hieman Lyylin moottoria kovaäänisempi. Työmatkapyöräilyyn ei edelleenkään laatikkopyörä ole paras vaihtoehto.

P.S. Päiväkotiin mennessä saa aika paljon kateellisia katseita kaikilta, kun parkkeeraa pyörän aidan viereen odottamaan!