Viime viikolla kokeiltavana olikin vain yksi pyörä, Leo. Viikon aikana villivarsasta kesyyntyi mainio ja lempeä varsa. Testiperheen kuulumisia, olkaa hyvä!
Leo
"Pruu villi varsa pruu!" Leo käyttäytyi ensimmäisellä ajokerralla todella villivarsan tapaan. Meinasi karata vähän väliä suuntaan tai toiseen ja vahingossakaan ei saanut tehdä liian vaikeita temppuja heti alkuun. Yllättävän erilaiselta tuntui ajaa kolmipyöräisellä, kuin kaksipyöräisellä. Kun Leon kanssa ajoi säännöllisesti, se alkoi kummasti kesyyntyä. Pian löytyi oikea ajotapa ja penkkojen laitoja ei enää käyty ihastelemassa niin usein. Huomasin, että salaisuus minulla oli ajatella kaikki työ lantiolle ja jaloille. Haasteeni on ollut energiaa tuhlaava tapa ottaa voimaa myös käsistä, mikä aiheutti etuosan huojumista. Voisi sanoa, että Leo edesauttoi myös lantion liikkuvuutta, kun puursi jaloilla mäkiä ylös. Ja nyt kun tuli mäet mainittua, niin ne pääsi halutessa Leon avustuksen saattelemana varsin vauhdikkaasti ylös. Mitä tuli alamäkiin, niin malttia pitää Leon kanssa käyttää vauhdin suhteen. Aluksi kannattaa mennä hyvin rauhassa, mutta tottumuksen jälkeen voi jo mennä hieman lujempaa.
Tällä viikolla pääsimme viimeinkin kiertämään perheen kanssa koko rantareitin läpi. Siinä vaiheessa Leo oli jo niin kesy, että matka kävi leikiten auringonpaisteesta nauttien. Kävimme myös tutustumassa Viherlandiaan, koska olemme miettineet miksi sinne tunnutaan niin paljon ohjattavan. No, emme vieläkään tiedä tai minä en ainakaan, mutta kivan Puutarhakaupan ja pari kultatöyhtökakadua löysimme. Kävimme samalla reissulla myös toteamassa, että Jyväsjärvi on jo varsin kylmä. Siitä huolimatta bongattiin yksi huimapäinen uimari rannalta.
Kaiken kaikkiaan Leo oli positiivinen kokemus, kun pääsi sinuiksi tekniikan kanssa. Nautin myös sen suuresta kuljetustilasta ja lapsesta näki, että pehmustetut penkit miellyttivät töyssyissä. Villivarsa kesyyntyi siis mainioksi ja lempeäksi varsaksi, jolla kuitenkin oli omat temppunsa.
keskiviikko 27. syyskuuta 2017
torstai 21. syyskuuta 2017
Lempi ei varsinaisesti roihunnut, mutta Ludvigiin rakastuttiin
Viime viikolla kokeilussa olivat Lempi, Leevi ja Ludvig. Kaikki kolme pyörää saivat kiitosta kokeilijoilta, vaikka Lempi ei suorastaan roihahtanutkaan. Sen sijaan Ludvigiin rakastuttiin ensi silmäyksellä.
Lempi
Tällä viikolla olenkin saanut reisille jumppaa, sillä Lempi pyörässä ei ollut sähköavustusta. Yllättävän kevyesti se kuitenkin kulki tasaisella maalla tai pienissä mäissä. Ottaen siis huomioon, että siinä on paksut renkaat ja jämäkkä rakenne. Isommissa mäissä sai käyttää jalkavoimia kunnolla ja reidet olivatkin säännöllisesti hieman hellinä.
Uskon, että pyörä olisi ollut hieman kevyempi ajettava ilman tarakkaan kiinnitettävää lastenistuinta. Kantapääni nimittäin osuivat normaalissa polkemisasennossa vähän väliä istuimeen. Jouduinkin polkemaan lähellä jalkapohjan keskiosaa, mikä teki polkemisesta hieman rankempaa. Lapsi kuitenkin viihtyi todella hyvin istuimessaan; nukahti jopa kerran siihen.
Satulalaukut tuntuivat hieman pienemmiltä kuin Liisissä ja näin ollen isommat ostokset eivät oikein sujuneet tällä pyörällä. Tuumin, että tähän voisi laittaa mustekaloilla kiinni jonkin korin mihin saisi hieman helpommin tavaraa kyytiin. Onneksi hoitoreppumme kulki kätevästi etutarakalla, kun kiepsautti olkahihnat sarvien ympäri. Lempi on taakkapyörä, mutta en päässyt kokeilemaan miten olisi pärjännyt painavan lastin kanssa.
Yksi erityinen plussa Lempille on leveät renkaat, mitkä eivät uppoa niin helposti hiekkaan. Huomasin tämän erään kerran kun pyörätieltä oli asfaltit viety. Ajattelin silloin: "No niin nyt tuli haasteita" Kohta oli vielä ylämäessä. Lempi ei sorasta ollut moksiskaan vaan pysyi nätisti maan pinnalla. Tasaisella maalla leveät renkaat eivät kokemukseni mukaan kovinkaan paljoa tuoneet lisäkitkaa matkaan.
Roihuiko siis lempi Lempin kanssa? Täytyy tunnustaa, että hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme olemaan mieluummin ystäviä.
Leevi
Leevi oli erittäin tilava laatikkopyörä! Siinä kulki lapsen ja päiväkotitavaroiden lisäksi esimerkiksi lastenrattaat taitettuna. Sähköavustus oli melko hienovarainen verrattuna muihin testaamiimme pyöriin. Hieman enemmän jumppaa siis sairaalanmäessä, mikä on toisaalta ihan mukavaa, sillä ajaminen ei tuntunut ihan yhtä huijaamiselta. Kovin painavaa taakkaa ei olisi välttämättä mukava kuljettaa mäkisessä maastossa, mutta toisaalta laatikkopyörällä on muutenkin muistettava, ettei vauhti voi olla ihan sama kuin maastopyörällä.
Joka tapauksessa nautimme kovasti laatikkopyörillä ajelusta ja auton käyttö vähentyi merkittävästi testailun aikana. Lyhyet välimatkat (mitä Jyväskylässä suurimmaksi osin kaikki matkat ovat, alle 5 km) sujuivat erittäin mukavasti ulkoillen ja omaa sähköavusteista laatikkopyörää voisi ehdottomasti harkita käyttöön. Kiinnittäisin huomiota laatikon kokoon ja sitä kautta pyörän pituuteen, sähköavustuksen tehoon sekä siihen, missä pyörää pääasiassa käytetään. Työmatkalle laatikkopyörä on aika raskas, mutta toisaalta huomattavasti kevyempi kuin auto, jos käy kaupassa matkan varrella. Pohtisin myös tavallisesti ajettavia reittejä: jos joutuu useasti ylittämään vaikkapa rautatien ja pujottelemaan erilaisten esteiden yli, ei kovin leveä laatikko ole kauhean kätevä.
Ludvig
Viime viikolla saimme tutustua Ludvigiin – ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo ensimmäisellä ajolla Jyväskylästä Muurameen Ludvig vakuutti ja ajomatka sujui todella kevyesti, vaikka mukana oli myös kyytiläinen. 17 km meni yhdessä hujauksessa maisemista nautiskellen ja pojan kanssa päivän kuulumisia höpötellen. Tulipas matkan aikana etsittyä pari geokätköäkin.
Ludvigilla pyöräilystä on tehty helppoa. Aikaisemmissa pyörissä on ollut oma avain jokaiseen lukkoon, joka tuntui lähdönhetkillä usein hankalalta. Ludvigissa oli onneksi vain yksi avain ja akkukin sujahti paikoilleen todella helposti. Lapset tykkäsivät istua kyydissä ja pyörä kulki todella kevyesti, vaikka lastia oli enemmänkin. Lisäksi hydrauliset levyjarrut herättivät paljon enemmän luottamusta kuin aikaisemmissa pyörissä olleet rumpujarrut. Kotia tullessa hurjaa alamäkeä ei tarvinnut jännittää näiden jarrujen kanssa ollenkaan.
Ludvig korvasi lähestulkoon toisen automme viikon aikana. Muutamaa laiskaa aamua lukuun ottamatta, kuljimme Ludvigilla päiväkotiin, puistoon ja kylään. Tykästyimme koko perhe Ludvigiin niin kovasti, että sen palauttaminen jopa harmitti. Olisi kiva testata Ludvigia myös talvella, jotta saisimme varmuuden voiko lastipyörä korvata auton vuodenajasta riippumatta.
Lempi
Tällä viikolla olenkin saanut reisille jumppaa, sillä Lempi pyörässä ei ollut sähköavustusta. Yllättävän kevyesti se kuitenkin kulki tasaisella maalla tai pienissä mäissä. Ottaen siis huomioon, että siinä on paksut renkaat ja jämäkkä rakenne. Isommissa mäissä sai käyttää jalkavoimia kunnolla ja reidet olivatkin säännöllisesti hieman hellinä.
Uskon, että pyörä olisi ollut hieman kevyempi ajettava ilman tarakkaan kiinnitettävää lastenistuinta. Kantapääni nimittäin osuivat normaalissa polkemisasennossa vähän väliä istuimeen. Jouduinkin polkemaan lähellä jalkapohjan keskiosaa, mikä teki polkemisesta hieman rankempaa. Lapsi kuitenkin viihtyi todella hyvin istuimessaan; nukahti jopa kerran siihen.
Satulalaukut tuntuivat hieman pienemmiltä kuin Liisissä ja näin ollen isommat ostokset eivät oikein sujuneet tällä pyörällä. Tuumin, että tähän voisi laittaa mustekaloilla kiinni jonkin korin mihin saisi hieman helpommin tavaraa kyytiin. Onneksi hoitoreppumme kulki kätevästi etutarakalla, kun kiepsautti olkahihnat sarvien ympäri. Lempi on taakkapyörä, mutta en päässyt kokeilemaan miten olisi pärjännyt painavan lastin kanssa.
Yksi erityinen plussa Lempille on leveät renkaat, mitkä eivät uppoa niin helposti hiekkaan. Huomasin tämän erään kerran kun pyörätieltä oli asfaltit viety. Ajattelin silloin: "No niin nyt tuli haasteita" Kohta oli vielä ylämäessä. Lempi ei sorasta ollut moksiskaan vaan pysyi nätisti maan pinnalla. Tasaisella maalla leveät renkaat eivät kokemukseni mukaan kovinkaan paljoa tuoneet lisäkitkaa matkaan.
Roihuiko siis lempi Lempin kanssa? Täytyy tunnustaa, että hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme olemaan mieluummin ystäviä.
Leevi
Leevi oli erittäin tilava laatikkopyörä! Siinä kulki lapsen ja päiväkotitavaroiden lisäksi esimerkiksi lastenrattaat taitettuna. Sähköavustus oli melko hienovarainen verrattuna muihin testaamiimme pyöriin. Hieman enemmän jumppaa siis sairaalanmäessä, mikä on toisaalta ihan mukavaa, sillä ajaminen ei tuntunut ihan yhtä huijaamiselta. Kovin painavaa taakkaa ei olisi välttämättä mukava kuljettaa mäkisessä maastossa, mutta toisaalta laatikkopyörällä on muutenkin muistettava, ettei vauhti voi olla ihan sama kuin maastopyörällä.
Joka tapauksessa nautimme kovasti laatikkopyörillä ajelusta ja auton käyttö vähentyi merkittävästi testailun aikana. Lyhyet välimatkat (mitä Jyväskylässä suurimmaksi osin kaikki matkat ovat, alle 5 km) sujuivat erittäin mukavasti ulkoillen ja omaa sähköavusteista laatikkopyörää voisi ehdottomasti harkita käyttöön. Kiinnittäisin huomiota laatikon kokoon ja sitä kautta pyörän pituuteen, sähköavustuksen tehoon sekä siihen, missä pyörää pääasiassa käytetään. Työmatkalle laatikkopyörä on aika raskas, mutta toisaalta huomattavasti kevyempi kuin auto, jos käy kaupassa matkan varrella. Pohtisin myös tavallisesti ajettavia reittejä: jos joutuu useasti ylittämään vaikkapa rautatien ja pujottelemaan erilaisten esteiden yli, ei kovin leveä laatikko ole kauhean kätevä.
Ludvig
Viime viikolla saimme tutustua Ludvigiin – ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo ensimmäisellä ajolla Jyväskylästä Muurameen Ludvig vakuutti ja ajomatka sujui todella kevyesti, vaikka mukana oli myös kyytiläinen. 17 km meni yhdessä hujauksessa maisemista nautiskellen ja pojan kanssa päivän kuulumisia höpötellen. Tulipas matkan aikana etsittyä pari geokätköäkin.
Ludvigilla pyöräilystä on tehty helppoa. Aikaisemmissa pyörissä on ollut oma avain jokaiseen lukkoon, joka tuntui lähdönhetkillä usein hankalalta. Ludvigissa oli onneksi vain yksi avain ja akkukin sujahti paikoilleen todella helposti. Lapset tykkäsivät istua kyydissä ja pyörä kulki todella kevyesti, vaikka lastia oli enemmänkin. Lisäksi hydrauliset levyjarrut herättivät paljon enemmän luottamusta kuin aikaisemmissa pyörissä olleet rumpujarrut. Kotia tullessa hurjaa alamäkeä ei tarvinnut jännittää näiden jarrujen kanssa ollenkaan.
Ludvig korvasi lähestulkoon toisen automme viikon aikana. Muutamaa laiskaa aamua lukuun ottamatta, kuljimme Ludvigilla päiväkotiin, puistoon ja kylään. Tykästyimme koko perhe Ludvigiin niin kovasti, että sen palauttaminen jopa harmitti. Olisi kiva testata Ludvigia myös talvella, jotta saisimme varmuuden voiko lastipyörä korvata auton vuodenajasta riippumatta.
keskiviikko 13. syyskuuta 2017
Leo ei vakuuttanut, Lyylillä mentiin tyylikkäästi
Viime viikolla Leo ei vakuuttanut, mutta Lyylin kanssa mentiin tyylikkäästi. Kokeiluperheiden kuulumisia, olkaa hyvä!
Leo
Leo vaikutti järkevämmän, tai ainakin vähän kompaktimman kokoiselta, kuin aiemmin testatut laatikkopyörät, mistä iloitsin pienen hetken. Kolmipyöräinen härveli vaatii kuitenkin aivan huomattavasti enemmän opettelua! Tuntui aivan luonnottomalta mutkissa kallistua väärään suuntaan, jotta ei olisi mennyt nurin koko pyörän kanssa. Lisäksi talutus on hieman hankalaa ja raskasta rungon nivelrakenteen takia.
Kotoa lähtiessä täytyy aina ylittää junarata ja sen päälle tehty puomien pujottelurata, jonka lisäksi pitäisi ajaa kumpaankin suuntaan vielä ylämäkeen, niin Leo-pyörä tuntui aika mahdottomalta ajopeliltä lähiympäristössämme. Voisin kuvitella, että Leo olisi aivan omiaan mukavissa, aurinkoisissa ja rauhallisissa Jyväsjärven ympäriajoissa. Tavaraakin kyytiin mahtuu hyvä määrä kahden lapsen lisäksi, joten erilaisessa ympäristössä olisimme varmaan nauttineet Leosta aivan eri tavalla. Jos haluaa nyrjäyttää hieman aivojaan ja virkistää mieltään, kannattaa kokeilla Leolla ajamista!
Lyyli
Lyylin kanssa tyylikkäästi
Kaikki kokeilemamme pyörät ovat olleet persoonallisuuksia. Samaten Lyyli. Edelliset pyörät: Ludvig, Leevi ja Liisi, olivat vauhdikkaita tapauksia. Lyyli kuitenkin tuntui heti kättelyssä "köröttely" pyörältä. Sillä pääsee kuitenkin mukavaa vauhtia ja mäetkin nousevat avustuksen avulla helposti. Matkanteko tuntuu Lyylin kanssa rennolta ja suoraselkäiseltä. Itseasiassa se tuntui olevan parhaiten kotonaan hämärtyvällä rantareitillä. Lyylissä tunsin tähän mennessä parhaiten takapyörän liikkeen ja joskus se tuntui tekevän hetkeksi pyöräilystä hieman epävakaista. Tämä tuli erityisesti ilmi tiukoissa mutkissa ja sorateillä. Kun tuntemukseen tottui, kuoriutui Lyylistä aikamoinen sorateiden kuningatar.
Istumatilat ja vyöt olivat Lyylissä hyvät, ja pienet töyssyt eivät haitanneet menoa istuimen pehmikkeen ansiosta. Se myös pysyi sateella pitempään kuivahkona verkkomaisen rakenteensa ansiosta. Lyylin akkua sai ladata muita useammin. Johtuneeko sitten tehokkaasta moottorista vai maastosta missä kuljimme. Se ei kuitenkaan haitannut, kun muisti laittaa illalla akun lataantumaan. Yhden kerran minulle kävi niin, että akku loppui kesken matkan ja voi pojat ylämäet olivat silloin raskaita. Jyrkimpiä en edes jaksanut polkea ylös. Tasaisella Lyyli kulki tapansa mukaan tyylikkäästi ilman avustustakin.
Kokemukseni Lyylistä voisi kiteyttää sanoihin: "Ja hän rullasi tyylikkäästi auringonlaskuun."
Leo
Leo vaikutti järkevämmän, tai ainakin vähän kompaktimman kokoiselta, kuin aiemmin testatut laatikkopyörät, mistä iloitsin pienen hetken. Kolmipyöräinen härveli vaatii kuitenkin aivan huomattavasti enemmän opettelua! Tuntui aivan luonnottomalta mutkissa kallistua väärään suuntaan, jotta ei olisi mennyt nurin koko pyörän kanssa. Lisäksi talutus on hieman hankalaa ja raskasta rungon nivelrakenteen takia.
Kotoa lähtiessä täytyy aina ylittää junarata ja sen päälle tehty puomien pujottelurata, jonka lisäksi pitäisi ajaa kumpaankin suuntaan vielä ylämäkeen, niin Leo-pyörä tuntui aika mahdottomalta ajopeliltä lähiympäristössämme. Voisin kuvitella, että Leo olisi aivan omiaan mukavissa, aurinkoisissa ja rauhallisissa Jyväsjärven ympäriajoissa. Tavaraakin kyytiin mahtuu hyvä määrä kahden lapsen lisäksi, joten erilaisessa ympäristössä olisimme varmaan nauttineet Leosta aivan eri tavalla. Jos haluaa nyrjäyttää hieman aivojaan ja virkistää mieltään, kannattaa kokeilla Leolla ajamista!
Lyyli
Lyylin kanssa tyylikkäästi
Kaikki kokeilemamme pyörät ovat olleet persoonallisuuksia. Samaten Lyyli. Edelliset pyörät: Ludvig, Leevi ja Liisi, olivat vauhdikkaita tapauksia. Lyyli kuitenkin tuntui heti kättelyssä "köröttely" pyörältä. Sillä pääsee kuitenkin mukavaa vauhtia ja mäetkin nousevat avustuksen avulla helposti. Matkanteko tuntuu Lyylin kanssa rennolta ja suoraselkäiseltä. Itseasiassa se tuntui olevan parhaiten kotonaan hämärtyvällä rantareitillä. Lyylissä tunsin tähän mennessä parhaiten takapyörän liikkeen ja joskus se tuntui tekevän hetkeksi pyöräilystä hieman epävakaista. Tämä tuli erityisesti ilmi tiukoissa mutkissa ja sorateillä. Kun tuntemukseen tottui, kuoriutui Lyylistä aikamoinen sorateiden kuningatar.
Istumatilat ja vyöt olivat Lyylissä hyvät, ja pienet töyssyt eivät haitanneet menoa istuimen pehmikkeen ansiosta. Se myös pysyi sateella pitempään kuivahkona verkkomaisen rakenteensa ansiosta. Lyylin akkua sai ladata muita useammin. Johtuneeko sitten tehokkaasta moottorista vai maastosta missä kuljimme. Se ei kuitenkaan haitannut, kun muisti laittaa illalla akun lataantumaan. Yhden kerran minulle kävi niin, että akku loppui kesken matkan ja voi pojat ylämäet olivat silloin raskaita. Jyrkimpiä en edes jaksanut polkea ylös. Tasaisella Lyyli kulki tapansa mukaan tyylikkäästi ilman avustustakin.
Kokemukseni Lyylistä voisi kiteyttää sanoihin: "Ja hän rullasi tyylikkäästi auringonlaskuun."
perjantai 8. syyskuuta 2017
Kokeiluperheiden kolmas viikko
Kokeiluperheillä on kolmas testausviikko takana. Alla testaajien mietteitä Liisistä ja Lassesta, Elinasta ja Sallista sekä Leevistä.
Liisi ja Lasse
Hassua. Kun yritin ajaa Liisillä, hoippuroin hetken holtittomasti. Ilmeisesti pari viikkoa laatikkopyörillä ajamista riitti siihen, että tavallinen pyörä tuntui aluksi epävakaiselta. Mukanani oli myös Lasse lainakärry. Yhdistelmä tuntui aluksi valtavan pitkältä ja tavallaan se olikin, sillä käytännössä se piti aina jättää sivuttain parkkiin. Lapsi oli ensimmäisillä reissuilla jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti. Jopa niin paljon, että yhdet päiväunetkin nukkui kärryn kyydissä. Viikon aikana satoi välillä kovastikin, mutta hämmästyksekseni Lasse piti vedet ulkopuolella.
Minulle sanottiin joskus, että kahden istuttavat perävaunut olisivat kiikkerät yhdellä lapsella. Näiden kanssa en huomannut mitään kiikkeryyttä; päinvastoin, vaunu tuntui rullaavan tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ilman avustusta niiden vetäminen oli kuitenkin raskasta, kun testailin sitä.
Seuraavaksi Liisistä lisää. Aluksi tosiaan pyörä tuntui hassulta, mutta nopeasti opin pitämään siitä. Sillä oli kuitenkin omia ominaisuuksia mitkä piti oppia. Esimerkiksi vaihde tuli vaihtaa ilman vetoa, sillä muuten se ei aina mennyt päälle, vaan piti polkaista kevyesti taaksepäin vaihteen vaihtamiseksi. Kokeilin kerran Liisiä ilman kärryäkin ja silloin pyörä tuntui lentävän, kun laittoi avustuksen päälle. Tämä voi toki johtua myös siitä, että vertaan sitä vaunun kanssa ajamiseen.
Kokeiluviikolla olen saanut kannettua isotkin ostokset kaupasta, kun ne jakoi satulalaukkuihin ja vaunun tavaratilaan. Tuolloin matka tuntui jo hieman raskaalta; onneksi avustus siivitti matkaamme. Kävimme tutustumassa myös Sippulanniemen luontopolkuun. Kylläkin niin pieneen kulmaan, että katseltavaa riittää vielä muillekin päiville. Polulle pääsimme helposti jättämällä pyörän Golf-keskuksen pihalle ja menemällä kuntoreitille, josta meni suora polku luontopolulle.
Haasteeksi tämän yhdistelmän kanssa koitui vain pari juttua. Ensimmäinen ei liity pyörään tai vaunuun suoranaisesti. Ongelmani oli pitää lapsi hereillä, kun lähdimme kerhosta. Ilmeisesti vaunu oli niin mukava istua. Toinen haaste koskee Lasse lainakärryä. Se oli juuri sen verran leveä ja korkea, ettei se mahtunut pyörävarastomme ovesta sisälle. Jouduin pitämään sitä siis ulkotiloissa.
Muuten olen ollut todella tyytyväinen pyörään ja kärryyn ja suosittelen kokeilemaan niitä.
Elina ja Salli
Elina on todellinen teiden turbomummo, jolla pääsee varsin kovaa vauhtia ja työmatkapyöräilyä ajatellen huomattavasti laatikkopyöriä helpommin pujottelemaan Kävelykadullakin. Sähköavuste oli aivan uskomaton, siinä kääntyi muilta päät kun ajelimme mummiksella ohi. En ole kauhean tottunut ajamaan niin pystyasennossa, mitä Elinalla sai ajella, joten kovassa vauhdissa ja huonokuntoisemmilla asfalteilla sisuskalut olivat aika kovilla.
Kärryn kanssa lapsen ja tavaroiden kuljetus sujui mallikkaasti, joskin tyttäremme on tuntunut tykkäävän enemmän istua laatikon kuin kärryn kyydissä. Teimme mm. uimahalliretken ja aamuisin kinasimme puolison kanssa siitä, kuka saa lähteä Elinalla töihin. Voisin harkita vastaavaa sähköavustusjälkiasennusta omaankin pyörääni.
Leevi
Toisen viikon aikana tutustuimme Leeviin. Jo ensimmäisen ajon aikana Jyväskylästä Muurameen huomasin, että Leevi on paljon raskaampi ajaa kuin mitä Lyyli oli. Lisäksi Leevi kolisi, etenkin tavaratilan ollessa tyhjä, erittäin paljon. Ainakin edellä kulkijat kuulivat tulomme ja osasivat väistää meitä. Lisäksi sähköavustus tuntui tehottomalta Lyylin jälkeen.
Etenkin lapset ovat meillä odottaneet pyörien testaamista ja myös Leevin kyytiin he olivat heti valmiita. Sadekuomu tuntui lapsista tosi mukavalta, koska he olivat suojassa tuulelta ja sateelta. Kolmevuotiaamme tykkäsi istua Leevin kyydissä, mutta viisivuotiaamme valitti, että kyydissä oli ahdas istua ja laatikon reuna sattui inhottavasti selkään. Kyllähän laatikko sadekuomuineen vaikuttikin ahtaammalta kuin Lyylin laatikko.
Odotin paljon Leevin tyylisen pyörän testaamista, koska halusin päästä kokeilemaan voisiko juuri tuontyylinen puusta tehty laatikkopyörä sopia meille. Jo ensivaikutelma oli kuitenkin, ettei Leevi sopisi meidän arkikäyttöön ja viikon kokeilu vahvisti tämän ajatuksen. Leevi on meidän käyttöön liian raskas ja tehoton, sillä jo kotoamme lähtiessä ylämäki taittui Leevin kanssa kävellen, vaikkei kyydissä edes ollut ketään. Tämän takia Leevin käyttö jäi meillä melko vähäiseksi. Seuraavaa pyörää odotellen…
perjantai 1. syyskuuta 2017
Kokeilussa Leevi, Lyyli ja Ludvig
Viikon 34 kokeilupyörinä olivat Leevi, Lyyli ja Ludvig.
"Hei. Tämähän sujuu jo paljon paremmin."
Toinen laatikkopyörä todellakin oli jo helpommin ohjattavissa. Se vaikutti myös enemmän laatikolta kuin Ludvig, mitä testailtiin viimeksi. Tällä kertaa ajelimme siis Leevillä. Ensimmäinen kuva Leevistä oli, että vaikutti laadukkaalta pyörältä. Siinä oli kuitenkin hieman lyhyemmän tuntuinen tavara / matkustatila kuin Ludvigissa. Tämä oli mututuntuma koska en mitannut tilaa. Toiseksi, huomasin jo ensimmäisellä matkalla, että pyörä kolisee aikalailla epätasaisella alustalla. Ajettavuuteen se ei vaikuttanut ja edessä olevat ihmiset ainakin kuulivat lähestymisemme.
Huomasin eräällä matkalla, että lapsemme osaa nukahtaa kätevästi pyörän kyytiin kun oli kuomu päällä. Se on todennäköisesti kätevää, jos ajaa pitemmän matkan päiväuniaikaan. En itse kokeillut, mutta laitan korvan taakse muistiin. Jouduin siis herättelemään pientä vähän väliä ettei vaipuisi syvempään uneen. Leevi oli meillä samanlaisissa toimissa kuin edellinenkin pyörä; kävimme kaupassa, leikkipuistossa, kerhossa ja sen sellaisissa. Ihan tavallista arjen liikkumista harrastimme siis tämän viikon. Emme ehtineet edes käydä mitään uusia paikkoja koluamassa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Näitä laatikkopyöriä ajellessa tulee kumma tunne, että pitäisiköhän sellainen hankkia itselleenkin joskus.
Meidän perhe oli innoissaan, kun saimme kuulla, että olemme päässeet lastipyörälainaamon kokeiluperheeksi. Asumme Muuramessa ja olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista. Välimatkat täällä Muuramessa ovat lyhyet, mutta mäkiset. Tämän kokeilun avulla pääsemme testaamaan, että olisiko pyörän mahdollista korvata talouden toinen auto.
Ensimmäisen viikon aikana saimme tutustua Lyyliin. Aikaisempaa kokemusta meillä ei olekaan lastipyörästä ja aluksi jännittikin ajella noin kookkaalla pyörällä. Neitsytmatkalla Jyväskylästä Muurameen pyörä kuitenkin jo tuntui hyvältä, sitä oli helppo ohjata ja se kulki kevyesti eteenpäin. Viime metreillä kuitenkin hiekka asfaltilla päästi yllättämään ja kaaduimme pyörällä. Kyytiläiselle ei kuitenkaan tapahtunut mitään, kiitos tarkkaan asetettujen turvavöiden, mutta kuski lensi kyydistä. Matka jatkui haaverin jälkeen eikä jättänyt traumoja Lyylistä kyytiläiselle eikä kuskillekaan.
Lyyli korvasi viikon aikana kokonaan toisen automme. Lapset tykästyivät Lyylin kyydissä istumiseen tosi paljon ja halusivat lähteä joka paikkaan nimenomaan Lyylillä. Ja kyllähän me ajelimmekin; päiväkotiin, kirjastoon, hammaslääkäriin, puistoon, postiin jne. Koska lapset istuivat Lyylin kyydissä edessä, he näkivät kaiken ja heidän kanssa pystyi myös keskustelemaan pyöräillessä, mikä teki pyöräilystä yhteisen tapahtuman. Joka iltapäivä päiväkodista lähtiessämme oli lasten kaverit katsomassa ja ihmettelemässä aidan toisella puolella. Lyyli sai siis osakseen myös paljon huomioita.
Koska olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista talouteemme, mietimme viikon aikana paljon miten juuri Lyylin tyylinen pyörä sopisi meille. Hieman pohditutti pyörän toimivuus talvella; miten näin kookas pyörä toimii loskassa, lumessa ja jäällä. Lisäksi turvavyöt aiheuttivat päänvaivaa, koska ne eivät tuntuneet pysyvän lastemme olkapäillä. Lisäksi lapsiamme palelsi Lyylin kyydissä, joten sadekuomu olisi tarpeellinen lisävaruste. Kaiken kaikkiaan Lyylin tyylinen pyörä voisi olla meidän vaihtoehtomme toisen auton korvaajaksi. Avoimin mielin odotamme myös seuraavien pyörien testaamista.
LUDVIG
Ludvig on oikein mukava ja jämäkkä pyörä, jolla on ilo ajaa. Ostokset todellakin mahtuvat kyytiin ja lapsi myös. Hän viihtyi varsin hyvin laatikossa istuskelemassa ja kun pyörä oli parkissa, hän ilmoitti moneen kertaan "minun pyörä, minun kypärä" ja olisi ollut menossa kyytiin. Kävimme kaupparetkillä ja retkillä muuten vain ja ajokokemus oli varsin miellyttävä. Kovassa vauhdissa alamäessä, hieman huonolla asfaltilla oli aika inhottava tosin istua kyydissä, mutta eipä Ludvig mikään alamäkipyörä olekaan. Ludvigin moottori on hieman Lyylin moottoria kovaäänisempi. Työmatkapyöräilyyn ei edelleenkään laatikkopyörä ole paras vaihtoehto.
P.S. Päiväkotiin mennessä saa aika paljon kateellisia katseita kaikilta, kun parkkeeraa pyörän aidan viereen odottamaan!
LEEVI
"Hei. Tämähän sujuu jo paljon paremmin."
Toinen laatikkopyörä todellakin oli jo helpommin ohjattavissa. Se vaikutti myös enemmän laatikolta kuin Ludvig, mitä testailtiin viimeksi. Tällä kertaa ajelimme siis Leevillä. Ensimmäinen kuva Leevistä oli, että vaikutti laadukkaalta pyörältä. Siinä oli kuitenkin hieman lyhyemmän tuntuinen tavara / matkustatila kuin Ludvigissa. Tämä oli mututuntuma koska en mitannut tilaa. Toiseksi, huomasin jo ensimmäisellä matkalla, että pyörä kolisee aikalailla epätasaisella alustalla. Ajettavuuteen se ei vaikuttanut ja edessä olevat ihmiset ainakin kuulivat lähestymisemme.
Huomasin eräällä matkalla, että lapsemme osaa nukahtaa kätevästi pyörän kyytiin kun oli kuomu päällä. Se on todennäköisesti kätevää, jos ajaa pitemmän matkan päiväuniaikaan. En itse kokeillut, mutta laitan korvan taakse muistiin. Jouduin siis herättelemään pientä vähän väliä ettei vaipuisi syvempään uneen. Leevi oli meillä samanlaisissa toimissa kuin edellinenkin pyörä; kävimme kaupassa, leikkipuistossa, kerhossa ja sen sellaisissa. Ihan tavallista arjen liikkumista harrastimme siis tämän viikon. Emme ehtineet edes käydä mitään uusia paikkoja koluamassa. Ehkä sitten seuraavalla kerralla.
Näitä laatikkopyöriä ajellessa tulee kumma tunne, että pitäisiköhän sellainen hankkia itselleenkin joskus.
LYYLI
Meidän perhe oli innoissaan, kun saimme kuulla, että olemme päässeet lastipyörälainaamon kokeiluperheeksi. Asumme Muuramessa ja olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista. Välimatkat täällä Muuramessa ovat lyhyet, mutta mäkiset. Tämän kokeilun avulla pääsemme testaamaan, että olisiko pyörän mahdollista korvata talouden toinen auto.
Ensimmäisen viikon aikana saimme tutustua Lyyliin. Aikaisempaa kokemusta meillä ei olekaan lastipyörästä ja aluksi jännittikin ajella noin kookkaalla pyörällä. Neitsytmatkalla Jyväskylästä Muurameen pyörä kuitenkin jo tuntui hyvältä, sitä oli helppo ohjata ja se kulki kevyesti eteenpäin. Viime metreillä kuitenkin hiekka asfaltilla päästi yllättämään ja kaaduimme pyörällä. Kyytiläiselle ei kuitenkaan tapahtunut mitään, kiitos tarkkaan asetettujen turvavöiden, mutta kuski lensi kyydistä. Matka jatkui haaverin jälkeen eikä jättänyt traumoja Lyylistä kyytiläiselle eikä kuskillekaan.
Lyyli korvasi viikon aikana kokonaan toisen automme. Lapset tykästyivät Lyylin kyydissä istumiseen tosi paljon ja halusivat lähteä joka paikkaan nimenomaan Lyylillä. Ja kyllähän me ajelimmekin; päiväkotiin, kirjastoon, hammaslääkäriin, puistoon, postiin jne. Koska lapset istuivat Lyylin kyydissä edessä, he näkivät kaiken ja heidän kanssa pystyi myös keskustelemaan pyöräillessä, mikä teki pyöräilystä yhteisen tapahtuman. Joka iltapäivä päiväkodista lähtiessämme oli lasten kaverit katsomassa ja ihmettelemässä aidan toisella puolella. Lyyli sai siis osakseen myös paljon huomioita.
Koska olemme paljon miettineet sähköpyörän hankkimista talouteemme, mietimme viikon aikana paljon miten juuri Lyylin tyylinen pyörä sopisi meille. Hieman pohditutti pyörän toimivuus talvella; miten näin kookas pyörä toimii loskassa, lumessa ja jäällä. Lisäksi turvavyöt aiheuttivat päänvaivaa, koska ne eivät tuntuneet pysyvän lastemme olkapäillä. Lisäksi lapsiamme palelsi Lyylin kyydissä, joten sadekuomu olisi tarpeellinen lisävaruste. Kaiken kaikkiaan Lyylin tyylinen pyörä voisi olla meidän vaihtoehtomme toisen auton korvaajaksi. Avoimin mielin odotamme myös seuraavien pyörien testaamista.
LUDVIG
Ludvig on oikein mukava ja jämäkkä pyörä, jolla on ilo ajaa. Ostokset todellakin mahtuvat kyytiin ja lapsi myös. Hän viihtyi varsin hyvin laatikossa istuskelemassa ja kun pyörä oli parkissa, hän ilmoitti moneen kertaan "minun pyörä, minun kypärä" ja olisi ollut menossa kyytiin. Kävimme kaupparetkillä ja retkillä muuten vain ja ajokokemus oli varsin miellyttävä. Kovassa vauhdissa alamäessä, hieman huonolla asfaltilla oli aika inhottava tosin istua kyydissä, mutta eipä Ludvig mikään alamäkipyörä olekaan. Ludvigin moottori on hieman Lyylin moottoria kovaäänisempi. Työmatkapyöräilyyn ei edelleenkään laatikkopyörä ole paras vaihtoehto.
P.S. Päiväkotiin mennessä saa aika paljon kateellisia katseita kaikilta, kun parkkeeraa pyörän aidan viereen odottamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)