Ensikertalainen lastipyörien satulassa

Ensimmäistä kertaa lastipyörän satulassa

 

Aloitin JAPA ry:n kesäharjoittelijana toukokuun alussa ja jo heti ensimmäisenä työpäivänä pääsin Lastipyörälainaamon pyörän satulaan. En ollut koskaan aiemmin testannut lastipyörää sen paremmin kuin sähköavusteista pyörääkään, joten täytyy tunnustaa, että ensi alkuun meinasi hieman jännittää! Kaksipyöräinen Leevi kuitenkin osoittautui alkukankeuden jälkeen erittäin mukavaksi menopeliksi. Pari minuuttia ajeltuani pitkän pyörän kääntämiseen sekä sähköavustukseen tottui ja liikenteeseen uskalsi lähteä. Jos normaalilla pyörällä pyöräily sujuu, ei lastipyöräkään varmasti aiheuta ongelmia. Varmuuden vuoksi oli kuitenkin hyvä kokeilla pyörän toimintoja ensin kokonaan ilman lastia.

Liikkeellelähtö oli ensimmäisillä ajokerroilla hieman haastavaa ja meno tuntui vähän huteralta parin metrin ajan, mutta heti vauhtiin päästyäni ajaminen oli mukavaa ja helppoa. Lastipyörällä ajamisen vaikeimmaksi osuudeksi osoittautuikin ison pyörän parkkeeraaminen. Lastipyörä tuntui vaikealta liikutella maasta käsin ja saada kääntymään pienessä tilassa, ja sen käsittely ahtailla alueilla vaati hieman harjoittelua.

Sähköavusteisuus on lastipyörissä mahtava lisä. Tasaisella omia lihaksiaan ei tarvitse rasittaa: riittää, kun liikuttelee jalkoja ja nauttii rennosta menosta. Ylämäissä saattaa joutua itsekin hommiin, mutta ajaminen on joka tapauksessa huomattavasti kevyempää kuin tavallisella pyörällä. Jo parin päivän jälkeen aloin kaipailla sähköjä omaankin pyörääni…

 

Kaksi- vai kolmipyöräinen?

Lainaamon kaksipyöräiset Leevi ja Lyyli ovat molemmat mukavia ajettavia. Leevi on mielestäni hieman helpompi liikutella ja saada esimerkiksi seisontatukien päälle, kun taas Lyylin kanssa joutuu käyttämään enemmän voimaa. Ajossa molemmat ovat tasaisen hyviä, ketteriä ja vakaita myös lastin kanssa. Leevin plussia ovat kuitenkin portaaton vaihteisto ja runsas sähköavustuksen säätömahdollisuus. Leevin sähköavustuksen voi valita helposti välille 1-15, kun taas Lyylissä on kolme vaihtoehtoa (low – medium – high). Toisaalta Lyylistä löytyy mainio työntöavustin, jonka avulla pyörän taluttaminen ylämäkeenkin on helppoa. 

Kolmipyöräinen Leo on oma lukunsa. Sen ajotuntuma on hieman erilainen kuin kaksipyöräisillä ja käännökset olivat alkuun haasteellisia. Leon kyydissä kuitenkin kulkee painavampikin lasti aina sataan kilogrammaan asti, ja rauhallisen kuskin kaverina tasaisessa maastossa se toimii hienosti. Mutkiin ei sen kanssa kannata hurjastella. Tiukoissa paikoissa Leon saa myös yllättävän kevyesti käännettyä nostamalla pyörän peräpään ilmaan. 

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Leevistä on tullut oma lempilastipyöräni, vaikka kaikkia Lainaamon pyöriä mielelläni ajelenkin. Saa nähdä, onko Lastipyörälainaamoon hankittavasta uudesta pyörästä sen haastajaksi! Toimistolla Urban Arrow Familyn saapumista odotellaankin jo innolla.

Kesäterveisin

Venla-harjoittelija