Lyyli ja Tapahtumapyörä Valon kaupungissa

Lainaamon pyörät pääsevät ajoittain myös työhommiin mukaan. Tässä kertomus Ida-Maria Muilulta: Lastipyörälainaamon pyörät, Lyyli ja Linkki-tapahtumapyörä, olivat meillä lainassa Valon kaupunki -tapahtuman aikana. Tapahtumatoimistomme Evenda toteutti yhteistyössä Valon kaupungin kanssa suosittua valotuotemyyntiä.  Nyt jo toista vuotta meillä oli apuna Lastipyörälainaamon koppapyörät. 

Jo varauksen yhteydessä saimme paljon tietoa pyöristä, niiden käytöstä, ajo-ominaisuuksista ja latauksesta. Hakiessamme pyörät kävimme vielä kaikki tarvittavat ohjeistukset läpi paikan päällä. Näin meidän oli helppo lähteä käyttämään pyöriä. 

Lyyli-pyörä on kaksipyöräinen sähköavusteinen Dolly-merkkinen laatikkopyörä. Pyörässä on turvavyöt kahdelle lapselle, mutta tällä kertaa kyydissä ei istunut lapsia, vaan valokorvia, valopamppuja ja muita valotuotteita. Lyyli-pyörää oli kevyt polkea sekä taluttaa ruuhkaisilla kaduilla. 

Lyyli kesäretkellä. Kuvituskuva.

Linkki-tapahtumapyörä sopi täydellisesti tarpeisiimme. Kolmen pyörän ansiosta se pysyi helposti ja tukevasti paikallaan myyntitilanteissa. Myös tämä pyörä on sähköavusteinen ja se on merkiltään Christiania EventBike. Laatikon päältä avautuva kansi ja sivuista nousevat tasot muuttavat lastipyörän kätevästi valotuotteiden myyntikojuksi. Sen kannelle saimme myytäviä tuotteita esille ja laatikkoon loput tuotteet helposti varastoitua. 

Tapahtumapyörä valmiina palvelukseen. Kuvituskuva.

Tapahtuman aikaan koristelimme pyörät valonauhoilla, jolloin pyörät näkyivät hyvin syysilloissa. Täytimme pyörät myytävillä valotuotteila, joita mahtuikin kyytiin kerralla mukavasti molempiin pyöriin. 

Lastipyörät helpottivat myyntiä huomattavasti. Ne toimivat täydellisenä lisäapuna kolmen kiinteän myyntipisteen lisäksi. Pyörillä oli helppo liikkua laajalla Valon kaupungin tapahtuma-alueella ja pystyimme kuljettamaan tuotteita niitä tarvitseville. Isot pyörät ja Jyväskylän mäkiset tiet eivät tuntuneet raskailta kätevien pyörissä olevien sähköavustuksien avulla. Liikkuvat myyntipisteemme herättivät myös positiivista huomiota tapahtumissa liikkuvissa ihmisissä.

Tapahtumapyörä valojen keskellä. Kuva: Ida-Maria Muilu

Hertta muuttoapuna

Laatikkopyörät sopivat hyvin tavaroiden kuljettamiseen ja jopa muuttoavuksi! 

Jotta matkan teko on turvallista kuljettajalle ja pyörälle, on pyöriin asetettu lastirajoja. 

• Kolmipyöräisellä Hertalla saa kuljettaa yhtä enintään kymmenvuotiasta lasta tai kahta enintään kuusivuotiasta lasta ja tavaraa enintään 50 kg (maksimikuorma 100 kg). 
• Kaksipyöräisillä voi kuljettaa yhtä enintään kymmenvuotiasta lasta tai kahta enintään kuusivuotiasta lasta tai tavaraa enintään 50 kg (maksimikuorma 50 kg). 
• Kuljettajan tulee pystyä hallitsemaan kuormaa ja ajokkia, näkyvyyden tulee olla esteetön joka suuntaan. 

Kilomääriä ei kuitenkaan tarvitse muistaa ulkoa, pyörää lainatessa lainaussopimuksen mukana tulee ohjeistuksia jossa nämä kerrotaan.

Alla Hertan lainaajan kokemuksia muuttopyöräilystä.

Lainasimme Hertta-lastipyörän muuttoa varten. Kaikkein isoimmille tavaroille oli kyllä muuttoauto varattuna, mutta koska muuttoaikaa oli jopa ruhtinaallinen viikko, tuli ajatus myös pyörän lainaamisesta: voisimme viedä pienempää tavaraa pikkuhiljaa, eikä kaikkea tarvitsisi ahertaa yhden päivän aikana. Heti alussa huomasimme, että Hertta-lastipyörä oli täydellinen valinta. Hertalla pystyimme kuljettamaan vaikka mitä, enemmän kuin osasimme odottaakaan – banaanilaatikoita, tuoleja, silityslaudan... ja jopa pienen sohvan osissa!

 

Akun kesto oli erinomainen, vaikka käytimme sähköavustusta ja kaasukahvaa lähes koko ajan mäkisellä matkalla ja isoilla kuormilla. Hertan jarrut toimivat myös todella hyvin jyrkässä alamäessä. Akku oli helppo irrottaa ja laittaa takaisin paikalleen. Vain ensimmäisellä takaisinlaittokerralla oikeaa asentoa oli aluksi hieman vaikea löytää.

Ylämäissä huomasimme, että ekstra-avustus (“kaasukahva”) ei aktivoitunut heti, kun pyörällä lähti liikkeelle pysähdyksistä tai mateluvauhdista. Tarvittiin siis vähän vauhtia pohjalle, ennen kuin sähköavustus auttoi kunnolla ylämäissä.

Herttaan mahtuu ainakin neljä tai jopa viisi banaanilaatikkoa, kunhan ne kiinnittää kunnolla. Jos pyörässä ei olisi ollut lastenpenkkiä, olisimme varmaan saaneet mukaan varmaan enemmänkin laatikoita. Penkki on toki kätevä, jos matkassa on laatikoiden sijasta muita kyytiläisiä.

Hertalla ei saa mennä nopeaa vauhtia eikä kääntyä äkillisesti – muutoin Hertta hermostuu ja kaipaa tasapainoa. Kolmirenkaisuutensa vuoksi Hertta ei siis ole kaikkein stabiilein pyörä, mutta rauhallisessa vauhdissa palvelee hyvin. 

Johtopäätös: Jos olet varovainen ihminen, jolle sopii rauhallinen tahti ja kääntyminen, ja pidät enemmän siitä, että pyörä pysyy “suorassa” asennossa, Hertta voisi olla juuri sinulle sopiva. Jos taas pyörän nopeus ja nopeampi kääntyminen ovat tärkeämpiä kuin lastille varattu tila, silloin kaksipyöräinen lastipyörä (esim. Triobike tai Bullitt) voisi olla parempi valinta. Meille Hertta oli nappivalinta lyhyen matkan kiireettömiin muuttohommiin, ja vahvisti ajatusta, että oma lastipyörä tullaan todennäköisesti tulevaisuudessa hankkimaan!

Kokeilussa Ludvig laatikkopyörä

Kokeiluperheen taustat:

• Nelihenkinen perhe – vanhemmat ja kaksi lasta (poika 5v. ja tyttö 3v.)
• Perheen koti sijaitsee Palokassa
• Oleelliset etäisyydet kodista: lasten päiväkoti 1 km, perheen isän työmatka 7 km, perheen äidin työmatka 18 km, kauppakeskus 500 m
• Perheellä yksi auto (pääasiallisesti perheen äidin käytössä pidempien työmatkojen vuoksi)
• Vanhempien työt kulkevat eri rytmisesti ilta- ja aamuvuoroissa, lapset päivähoidossa arkisin

Ludvig laatikkopyörä on ollut perheemme tilanteessa syksyn aikana todellinen arjen apu ja ilo. Lasten päiväkotikuljetukset yhdistettynä työmatkapyöräilyyn ovat onnistuneet yhdellä kulkemisella ilman ylimääräisiä lenkkejä kodin kautta. Lasten lisäksi laatikkoon on mahtunut myös ruokaostokset, kun matkalla töistä ja päiväkodista olemme poikenneet ruokakaupassa. 

Perheen harrastuksiin kulkemiset varusteineen (huom. myös jääkiekkokassi ja maila) ovat hoituneet vaivatta, sillä raskaammassakin lastissa ja pidemmillä matkoilla pyörän sähköavusteisuus toimii todella näppärästi. Lasten kanssa on tehty pyörällä syksyn aikana lukuisia reissuja, milloin isovanhempien luo, milloin luontoretkille tai leikkipuistoihin. Matkoilla laatikossa on kulkenut samalla evästävien pikkumatkustajien lisäksi mm. retkireput ja polttopuut.

Pyörän käyttömukavuus on huippuluokkaa ja kynnys sen jatkuvalle käyttämiselle on erittäin matala. Pyörä on niin pehmeän mukava ja kevyt ajettava, että se jopa kutsuu ulkoilemaan ja valitsemaan ekologisemman ja ennen kaikkea hauskemman vaihtoehdon perheen arkikulkemisiin. Lapset nauttivat olostaan laatikossa maisemia katsellen ja pienen vesisateenkin sattuessa päälle asetettava kuomu pitää lapset ja tavarat kuivana. Pyörä on kokonaisuudessaan laadukas erityisesti vakaan ajettavuutensa vuoksi.

Perheemme pohti hetken kesän jälkeen toisen auton hankkimista perheeseen, mutta halusimme löytää keinot selviämään ilman. Ludvig Lainapyörä on sopinut liikkuvan perheemme tarpeisiin toisen auton korvikkeena täydellisesti. Viikkotasolla kokonaiskäyttö on vaihdellut 50 kilometristä sataa kilometriin. Koko perhe suosittelee lämpimästi kokeilemaan – hauskaa ja koukuttavaa!

 

Ummikko sähköpyörän satulassa

Jyväskylän kaupungin työntekijöillä on syyskuun aikana ollut kaksi lainaamon sähköpyörää kokeiltavana. Vastaanotto on ollut varsin hyvä, kuten tästä tyytyväisen testaajan blogitekstistä voi huomata 😊

****

Kaksi tunnetta. Kaksi tunnetta valtasi mielen ensimmäisten kilometrien aikana. Toinen tunne kuuluu laiskalle minälle, joka viihtyy pää sohvatyynyllä liian pitkään älypuhelimen uutisfeedejä ja keskustelufoorumeita koluten. Taas toinen tunne kuuluu vastuuntuntoiselle itsestään huolta pitävälle miehelle, joka tahtoo pysyä terveenä ja elinvoimaisena vielä mahdollisimman monta vuosikymmentä.

Tunteet

Pettymys. Pettymys on näistä laiskan minän tunne. Tämä tosiaan on sähköPYÖRÄ eikä sähkömopo. Tämä liikkuu pääasiassa lihasvoimalla eikä pikku polkaisulla liu’utakaan kilometrikaupalla viherpeipon tirskutellessa sulosäveliään pyörän tarakalla. Ei ehtinyt kulua montaakaan minuuttia, kun huomasin happojen kertyvän reisiin ja sykkeen nousevan. Toki sähköavustuksen voimakkuutena oli vielä tässä vaiheessa Eco, joka on pienen mahdollinen avustus, mutta ei sitä saanut itseään liian helpolla päästää. Peijooni, saattaa olla peseytymiselle kuitenkin tarve kotona!

Toisessa laidassa tunteensa osoitti iloisuus. Iloisuus on arvatenkin vastuuntuntoisen terveydestään huolehtivan minän tunne. Tätä sähköpyörää voi sittenkin käyttää kuntoiluun. Jollain tasolla mieleni oli vallannut ajatus, että sähköpyörä on terveydelle tietysti autoa parempi vaihtoehto, mutta jos tosissaan kuntoilla haluaa, on perinteinen polkupyörä ylivertainen. Mutta onko? No ei. Ei ole. Tuntuu että melkein päinvastoin. Kerron tästä lisää vähän myöhemmin.

Sähköpyörästä haaveilija

Olen kotoisin Pohjanmaalta. Paikasta missä lakeutta riittää silmän kantamattomiin. Pohjanmaalla pyöräilin joka paikkaan. Olin reipas. Rehellisesti sanottuna aika on ihan pikkuriikkisen saattanut kullata minäkuvaa reippaudesta, mutta jätän sen mainitsematta. Muistan kuitenkin ylpeänä pyöräilleeni 16 kilometrin työmatkoja suuntaansa. Varsin esimerkillistä, eikö? Tein niin ehkä vain viikon ajan, mutta ei se vähentänyt ylpeyden tunnetta itsestäni. Joka tapauksessa, pyöräily ei ollut harvinaista ja se saattoi olla yleisin arkiliikkumisen muoto. Sitten elämässä koitti vaihe ja muutin Jyväskylään.

Enää en juurikaan pyöräile. Havaitsin nopeasti, että täällä muutaman kilometrin lenkkikin rasittaa enemmän kuin Pohjanmaan 16 km. Syy on helppo arvata, lakeuksia ei täällä juurikaan näy. Kotimatka töistä tuntuu olevan pelkkää ylämäkeä Keljonkankaalle noustessa, ja sitä en jaksa koko matkaa millään taluttamatta pyörää kulkea. Sitä paitsi ihmettelin miten minua useita vuosia vanhemmat tai nuoremmat sedät ja tädit tuntuivat ohittelevan mäessä hymyssä suin, kun minä taapersin hiljalleen sydäninfarktin partaalla.

Aika nopeasti sen kuitenkin tajusin. Sähköpyörä, sehän on sähköpyörä, jolla nuo kulkevat! Itsetuntoni kohosi takaisin ropisten, kun ymmärsin sen. Tieteenkään jokaisella heistä ei sellaista ollut, mutta jos sen myöntäisin, niin joutuisin tarkastelemaan uudestaan tunnetta, että olen päästänyt itseni rapakuntoon ja asian kieltäminen sopii minäkuvaani paljon paremmin. Tästä välähdyksenomaisesta oivalluksesta seurasi se, että kiinnostuin tosissaan sähköpyöristä ja ryhdyin tutkimaan tätä maailmaa. Syksyllä 2019 olin jo lähdössä laajemman valikoiman ja testiajomahdollisuuden perässä Helsinkiin sellaista hankkimaan kotitaloudessani ehkä useammalle henk
ilölle, mutta koska olin ainut asiasta innostunut, hiipui ajatus siltä erää. Ajatus ei kuitenkaan sammunut, vaan on kytenyt takaraivossa kaiken tämän aikaa. Sähköpyörä kun saattaisi auttaa myös liikkumaan niissäkin hetkissä, kun selän terveydentilalle perinteinen pyöräily ei olisi se paras

vaihtoehto. Sitten sain työpostiin sähköpostia sähköpyöräkokeilusta. Tarrasin siihen hyeenan lailla kiinni. Revin ja ravistelin. Ja saalis antautui. Tunsin hetkellistä onnea. Vihdoinkin pääsisin kokeilemaan, onko tämä ratkaisu liikkumisongelmiin. Jopa Graalin malja? Voinko jättää auton useammin hyvillä mielin kotipihaan ja aktivoitua jälleen? Kestääkö kroppa? Sähköpyörä on kallis. Kannattaako siihen oikeasti investoida? Nyt on tosipaikka se selvittää.

 

Ensimmäiset kokemukset

Tankatessani muiden kokemuksia sähköpyöristä, yksi asia mikä nousi useamman kerran eteen, on se, että sähköpyörät ovat raskaita käyttää ilman sähköavustusta. Jopa pyörää taluttaessa täytyy käyttää jonkin asteista avustusta, että se riittävän kevyesti liikkuu. Hämmästyinkin, kun jossain vaiheessa tasaisella ajaessa havahduin siihen, että olin kytkenyt avustuksen kokonaan pois päältä. Silti pyörää oli suhteellisen kevyt polkea. En tiedä johtuuko se käyttööni myönnetystä Helkaman sähköpyörästä vai jostain muusta, mutta pyörä oli täysin käyttökelpoinen avustuksen ollessa asennossa Off. Kun avustuksesta kytki päälle pienimmän Eco-avustuksen, ei se kovin paljoa tuonut polkemiseen lisätehoja, hienoisen eron pyöräillessä kuitenkin tunsi. Helkaman sähköpyörässä on avustustasoja yhteensä kolme. Näistä jokainen avustaa hieman edellistä enemmän. Edes suurin avustus ei ole kuitenkaan niin vahva, että suurella vaihteella jaksaisi polkea vähän jyrkempää ylämäkeä etenkään sykkeen kunnolla nousematta, jos lainkaan. Itse asiassa syke nousi ja reisissä poltti pidemmässä ylämäessä 4-vaihteella, joka on vaihteiston puolivälissä.

En siis elänytkään vaivattomassa sadussa. Itse asiassa olisin voinut jopa luulla, että sähkömoottorista ei ole juuri mitään apua, jos ei olisi pyörätiellä kulkenut muita kanssakulkijoita. Ohittaessani pienessä, mutta jyrkässä mäennyppylässä puhisevan pyörää taluttavan tädin oma takamus tiukasti satulassa, vaikkakin jonkin verran hengästyneenä. Ja myöhemmin ohittaessani hyväkuntoisen näköisen nuoren pitkässä loivassa ylämäessä edelleen itse maltillisesti hengästyneenä, palasi mieleen nopeasti matkat ilman sähköpyörää. Silloin kun kaikki minua ohittelee ja itse puuskutan ykkös- tai kakkosvaihteella mäkeä ylöspäin, jos en ole taluttamassa voimien loputtua. Nyt en taluttanut koko matkalla metriäkään, eikä takamusta tarvinnut lainkaan nostaa satulasta. Hyvä kuntoilusyke kuitenkin pysyi yllä koko matkan ja liikkumisen ilo. Suurin ero perinteiseen pyöräilyyn onkin rasituksen tasaisuus. Ei ole repivää ylämäkirääkkiä, jos ei sellaista halua, mutta kunnon päälle ottaa sopivasti silti. Havaitsin myös aloittavani matkan ilman avustusta tai pienellä avustuksella ja kilometrien kertyessä voimien huvetessa nostaneeni avustuksen tasoa hiljalleen. Täten pyöräilyn kokonaisrasitus pysyi vakiona suunnilleen koko matkan ja jo tällä kokemuksella on helppo vahvistaa, että sähköpyörällä jaksaa polkea pidempiä lenkkejä.

Perille tultaessa kotipihassa tunsin satulasta noustua, kuinka reisissä poltteli ja ensimmäiset askeleet tuntuivat hieman huterilta hapoilla olevilla tolpilla kävellessä. Jos tämä ei ollut erinomaista arkiliikuntaa, niin en tiedä sitten mikä. Kevyemmälläkin olisi voinut päästä alentamalla vaihdetta ja lisäämällä avustusta. Tällä kertaa en malttanut kuitenkaan liikaa hidastella. Mielenkiinnolla odotan, miltä pyöräily tuntuu, kun viikko työmatkoja on takana.