Heinäkuussa kaksi rohkeaa perhettä lähti Keski-Suomesta Ahvenanmaan saaristoon pyöräretkelle. Mukaan pääsi myös Lastipyörälainaamon Ludvig, joka ei ole ennen noin kaukana kotoa käynytkään! Romppasen perhe kertoo kokemuksistaan näin:
"Poljimme Ludvigilla Ahvenanmaan saaristossa. Lähdimme matkaan Vuosnaisista maanantai-aamupäivällä. Reissuremmi oli aikamoinen: 2x kuuden hengen perhettä eli yhteensä neljä aikuista ja kahdeksan lasta. Pyöriä oli kahdeksan, joista yksi Ludvig lainapyörä. Ludvigin kavereina lastihommissa toimi kolme pyöräkärryä sekä pyörälaukkuja. Olimme yrittäneet etukäteen ostaa lauttaan lippuja ja saaneet vastaukseksi että lautassa ei ole tilaa. Luotimme kuitenkin ihmeeseen ja ihmeen helposti tämä suuri seurueemme mahtuikin lautan ylähyllylle yhdessä muiden pyörien kanssa. Ludvigin parkkeeraaminen lauttaan oli jopa helpompaa kuin muiden pyörien tukevan seisontatelineen ansioista.
Tarkoituksenamme oli ajaa ensimmäisenä päivän Brändön läpi Torsholman lauttarantaan, mistä olisimme jatkaneet lautalla yöpymispaikkaamme Kumlingeen. Toisin kävi. Kolme kilometriä poljettuamme yhden aikuisen etukiekko meni pahasti mutkalle, ja matka tyssäsi siihen. Tässä kohtaa ensimmäisen kerran Ludvigin sähköavustuksesta oli iloa. Olimme taittaneet taivalta kahdessa ryhmässä, joiden välimatka oli noin kaksi kilometriä. Nyt lainapyörä toimi apuvälineenä kahden porukan välillä: lapsia ja tavaroita kiikutettiin paikasta toiseen. Vaikka tunnelma oli epätodellinen yllättävän käänteen edessä, siitäkin selvittiin! Majapaikan vaihdos, suunnitelman muutos. Ilta oli kaunis ja mökit Brändössä tutut edelliseltä vuodelta. Ilta kului pyörää huoltaessa, mutta ehtivät lapset mereen uimaankin ja pitkiin leikkeihin saaristoluonnossa.
Pyörän rikkoutumisen vuoksi pääsimme lopulta pääsaarelle tiistai-iltana. Matkaa oli takana jo 15 kilometriä sille päivälle ja edessä vielä 31. Sitä iltaa nimitimme myöhemmin nimellä Harakiri. Väsyneimmät pienet polkijat pääsivät onneksi vuorotellen Ludvigin syliin peiton alle lepäämään. Siitä oli mukava kurkistella omenapuutarhoja ja merenlahtia. Polkija pystyi vaivatta rupattelemaan kyytiläisille, olihan polkeminen vaivatonta sähköavustuksen vuoksi. Matka Hummelvikistä Godbyhyn yllätti vaihtelevilla pinnanmuodoillaan. Ryhmän muille aikuisille matkanteko oli raskasta ylämäissä. Ludvigissa vauhti pysyi tasaisena kun ylämäkeen voi laittaa enemmän moottoriavustusta päälle. Näin kulku oli miellyttävää ja turvallisen tuntuista myös ylämäissä. Kerrassaan mainio vehje! Illalla yhdentoista aikaan pääsimme onnellisesti perille majapaikkaan Godbyhyn. Akkua lastipyörä oli kuluttanut päivän taipaleella vain kaksi pykälää viidestä.
Seuraavana päivänä teimme kevennetyllä lastilla päiväreissun Kastelholmin linnaan ja sen ympäristöön. Huomasin, että Ludvigilla on helppo ajaa hitaasti paarustavan lapsen vauhtia pitkässä ylämäessä mutta vaivatonta ja nopeaa myös ottaa kiinni edellä hurjastelevat vauhtivarpaat. Torstai-aamuna ajelimme Maarianhaminaan, josta siirryimme Viking Graceen. Laivaankin ajelin sähköavustuksella ramppia myöten ylös, ja laivassa oli hyvin tilaa pyörän parkkeeraamiseen. Saavuimme Turkuun, jonne kaksi tuttavaamme oli vienyt automme odottamaan. Ajelimme lämpimässä kesäillassa Turun ydinkeskustassa tuoksujen ja äänien seassa. Lastipyörä Ludvig oli nähnyt paljon, kokenut paljon ja antanut paljon."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti