Lempi ei varsinaisesti roihunnut, mutta Ludvigiin rakastuttiin

Viime viikolla kokeilussa olivat Lempi, Leevi ja Ludvig. Kaikki kolme pyörää saivat kiitosta kokeilijoilta, vaikka Lempi ei suorastaan roihahtanutkaan. Sen sijaan Ludvigiin rakastuttiin ensi silmäyksellä. 

Lempi

Tällä viikolla olenkin saanut reisille jumppaa, sillä Lempi pyörässä ei ollut sähköavustusta. Yllättävän kevyesti se kuitenkin kulki tasaisella maalla tai pienissä mäissä. Ottaen siis huomioon, että siinä on paksut renkaat ja jämäkkä rakenne. Isommissa mäissä sai käyttää jalkavoimia kunnolla ja reidet olivatkin säännöllisesti hieman hellinä.

Uskon, että pyörä olisi ollut hieman kevyempi ajettava ilman tarakkaan kiinnitettävää lastenistuinta. Kantapääni nimittäin osuivat normaalissa polkemisasennossa vähän väliä istuimeen. Jouduinkin polkemaan lähellä jalkapohjan keskiosaa, mikä teki polkemisesta hieman rankempaa. Lapsi kuitenkin viihtyi todella hyvin istuimessaan; nukahti jopa kerran siihen.

Satulalaukut tuntuivat hieman pienemmiltä kuin Liisissä ja näin ollen isommat ostokset eivät oikein sujuneet tällä pyörällä. Tuumin, että tähän voisi laittaa mustekaloilla kiinni jonkin korin mihin saisi hieman helpommin tavaraa kyytiin. Onneksi hoitoreppumme kulki kätevästi etutarakalla, kun kiepsautti olkahihnat sarvien ympäri. Lempi on taakkapyörä, mutta en päässyt kokeilemaan miten olisi pärjännyt painavan lastin kanssa.

Yksi erityinen plussa Lempille on leveät renkaat, mitkä eivät uppoa niin helposti hiekkaan. Huomasin tämän erään kerran kun pyörätieltä oli asfaltit viety. Ajattelin silloin: "No niin nyt tuli haasteita" Kohta oli vielä ylämäessä. Lempi ei sorasta ollut moksiskaan vaan pysyi nätisti maan pinnalla. Tasaisella maalla leveät renkaat eivät kokemukseni mukaan kovinkaan paljoa tuoneet lisäkitkaa matkaan.

Roihuiko siis lempi Lempin kanssa? Täytyy tunnustaa, että hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme olemaan mieluummin ystäviä.

Leevi

Leevi oli erittäin tilava laatikkopyörä! Siinä kulki lapsen ja päiväkotitavaroiden lisäksi esimerkiksi lastenrattaat taitettuna. Sähköavustus oli melko hienovarainen verrattuna muihin testaamiimme pyöriin. Hieman enemmän jumppaa siis sairaalanmäessä, mikä on toisaalta ihan mukavaa, sillä ajaminen ei tuntunut ihan yhtä huijaamiselta. Kovin painavaa taakkaa ei olisi välttämättä mukava kuljettaa mäkisessä maastossa, mutta toisaalta laatikkopyörällä on muutenkin muistettava, ettei vauhti voi olla ihan sama kuin maastopyörällä.

Joka tapauksessa nautimme kovasti laatikkopyörillä ajelusta ja auton käyttö vähentyi merkittävästi testailun aikana. Lyhyet välimatkat (mitä Jyväskylässä suurimmaksi osin kaikki matkat ovat, alle 5 km) sujuivat erittäin mukavasti ulkoillen ja omaa sähköavusteista laatikkopyörää voisi ehdottomasti harkita käyttöön. Kiinnittäisin huomiota laatikon kokoon ja sitä kautta pyörän pituuteen, sähköavustuksen tehoon sekä siihen, missä pyörää pääasiassa käytetään. Työmatkalle laatikkopyörä on aika raskas, mutta toisaalta huomattavasti kevyempi kuin auto, jos käy kaupassa matkan varrella. Pohtisin myös tavallisesti ajettavia reittejä: jos joutuu useasti ylittämään vaikkapa rautatien ja pujottelemaan erilaisten esteiden yli, ei kovin leveä laatikko ole kauhean kätevä.

Ludvig

Viime viikolla saimme tutustua Ludvigiin – ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo ensimmäisellä ajolla Jyväskylästä Muurameen Ludvig vakuutti ja ajomatka sujui todella kevyesti, vaikka mukana oli myös kyytiläinen. 17 km meni yhdessä hujauksessa maisemista nautiskellen ja pojan kanssa päivän kuulumisia höpötellen. Tulipas matkan aikana etsittyä pari geokätköäkin.

Ludvigilla pyöräilystä on tehty helppoa. Aikaisemmissa pyörissä on ollut oma avain jokaiseen lukkoon, joka tuntui lähdönhetkillä usein hankalalta. Ludvigissa oli onneksi vain yksi avain ja akkukin sujahti paikoilleen todella helposti. Lapset tykkäsivät istua kyydissä ja pyörä kulki todella kevyesti, vaikka lastia oli enemmänkin. Lisäksi hydrauliset levyjarrut herättivät paljon enemmän luottamusta kuin aikaisemmissa pyörissä olleet rumpujarrut. Kotia tullessa hurjaa alamäkeä ei tarvinnut jännittää näiden jarrujen kanssa ollenkaan.

Ludvig korvasi lähestulkoon toisen automme viikon aikana. Muutamaa laiskaa aamua lukuun ottamatta, kuljimme Ludvigilla päiväkotiin, puistoon ja kylään. Tykästyimme koko perhe Ludvigiin niin kovasti, että sen palauttaminen jopa harmitti. Olisi kiva testata Ludvigia myös talvella, jotta saisimme varmuuden voiko lastipyörä korvata auton vuodenajasta riippumatta.