Kokeiluperheiden kolmas viikko

Kokeiluperheillä on kolmas testausviikko takana. Alla testaajien mietteitä Liisistä ja Lassesta, Elinasta ja Sallista sekä Leevistä.


Liisi ja Lasse

Hassua. Kun yritin ajaa Liisillä, hoippuroin hetken holtittomasti. Ilmeisesti pari viikkoa laatikkopyörillä ajamista riitti siihen, että tavallinen pyörä tuntui aluksi epävakaiselta. Mukanani oli myös Lasse lainakärry. Yhdistelmä tuntui aluksi valtavan pitkältä ja tavallaan se olikin, sillä käytännössä se piti aina jättää sivuttain parkkiin. Lapsi oli ensimmäisillä reissuilla jännittynyt, mutta rentoutui nopeasti. Jopa niin paljon, että yhdet päiväunetkin nukkui kärryn kyydissä. Viikon aikana satoi välillä kovastikin, mutta hämmästyksekseni Lasse piti vedet ulkopuolella.

Minulle sanottiin joskus, että kahden istuttavat perävaunut olisivat kiikkerät yhdellä lapsella. Näiden kanssa en huomannut mitään kiikkeryyttä; päinvastoin, vaunu tuntui rullaavan tasaisesti kaikissa tilanteissa. Ilman avustusta niiden vetäminen oli kuitenkin raskasta, kun testailin sitä.

Seuraavaksi Liisistä lisää. Aluksi tosiaan pyörä tuntui hassulta, mutta nopeasti opin pitämään siitä. Sillä oli kuitenkin omia ominaisuuksia mitkä piti oppia. Esimerkiksi vaihde tuli vaihtaa ilman vetoa, sillä muuten se ei aina mennyt päälle, vaan piti polkaista kevyesti taaksepäin vaihteen vaihtamiseksi. Kokeilin kerran Liisiä ilman kärryäkin ja silloin pyörä tuntui lentävän, kun laittoi avustuksen päälle. Tämä voi toki johtua myös siitä, että vertaan sitä vaunun kanssa ajamiseen.


Kokeiluviikolla olen saanut kannettua isotkin ostokset kaupasta, kun ne jakoi satulalaukkuihin ja vaunun tavaratilaan. Tuolloin matka tuntui jo hieman raskaalta; onneksi avustus siivitti matkaamme. Kävimme tutustumassa myös Sippulanniemen luontopolkuun. Kylläkin niin pieneen kulmaan, että katseltavaa riittää vielä muillekin päiville. Polulle pääsimme helposti jättämällä pyörän Golf-keskuksen pihalle ja menemällä kuntoreitille, josta meni suora polku luontopolulle.

Haasteeksi tämän yhdistelmän kanssa koitui vain pari juttua. Ensimmäinen ei liity pyörään tai vaunuun suoranaisesti. Ongelmani oli pitää lapsi hereillä, kun lähdimme kerhosta. Ilmeisesti vaunu oli niin mukava istua. Toinen haaste koskee Lasse lainakärryä. Se oli juuri sen verran leveä ja korkea, ettei se mahtunut pyörävarastomme ovesta sisälle. Jouduin pitämään sitä siis ulkotiloissa.

Muuten olen ollut todella tyytyväinen pyörään ja kärryyn ja suosittelen kokeilemaan niitä.


Elina ja Salli

Elina on todellinen teiden turbomummo, jolla pääsee varsin kovaa vauhtia ja työmatkapyöräilyä ajatellen huomattavasti laatikkopyöriä helpommin pujottelemaan Kävelykadullakin. Sähköavuste oli aivan uskomaton, siinä kääntyi muilta päät kun ajelimme mummiksella ohi. En ole kauhean tottunut ajamaan niin pystyasennossa, mitä Elinalla sai ajella, joten kovassa vauhdissa ja huonokuntoisemmilla asfalteilla sisuskalut olivat aika kovilla.

Kärryn kanssa lapsen ja tavaroiden kuljetus sujui mallikkaasti, joskin tyttäremme on tuntunut tykkäävän enemmän istua laatikon kuin kärryn kyydissä. Teimme mm. uimahalliretken ja aamuisin kinasimme puolison kanssa siitä, kuka saa lähteä Elinalla töihin. Voisin harkita vastaavaa sähköavustusjälkiasennusta omaankin pyörääni.

Leevi


Toisen viikon aikana tutustuimme Leeviin. Jo ensimmäisen ajon aikana Jyväskylästä Muurameen huomasin, että Leevi on paljon raskaampi ajaa kuin mitä Lyyli oli. Lisäksi Leevi kolisi, etenkin tavaratilan ollessa tyhjä, erittäin paljon. Ainakin edellä kulkijat kuulivat tulomme ja osasivat väistää meitä. Lisäksi sähköavustus tuntui tehottomalta Lyylin jälkeen.

Etenkin lapset ovat meillä odottaneet pyörien testaamista ja myös Leevin kyytiin he olivat heti valmiita. Sadekuomu tuntui lapsista tosi mukavalta, koska he olivat suojassa tuulelta ja sateelta. Kolmevuotiaamme tykkäsi istua Leevin kyydissä, mutta viisivuotiaamme valitti, että kyydissä oli ahdas istua ja laatikon reuna sattui inhottavasti selkään. Kyllähän laatikko sadekuomuineen vaikuttikin ahtaammalta kuin Lyylin laatikko.


Odotin paljon Leevin tyylisen pyörän testaamista, koska halusin päästä kokeilemaan voisiko juuri tuontyylinen puusta tehty laatikkopyörä sopia meille. Jo ensivaikutelma oli kuitenkin, ettei Leevi sopisi meidän arkikäyttöön ja viikon kokeilu vahvisti tämän ajatuksen. Leevi on meidän käyttöön liian raskas ja tehoton, sillä jo kotoamme lähtiessä ylämäki taittui Leevin kanssa kävellen, vaikkei kyydissä edes ollut ketään. Tämän takia Leevin käyttö jäi meillä melko vähäiseksi. Seuraavaa pyörää odotellen…