Leo
"Pruu villi varsa pruu!" Leo käyttäytyi ensimmäisellä ajokerralla todella villivarsan tapaan. Meinasi karata vähän väliä suuntaan tai toiseen ja vahingossakaan ei saanut tehdä liian vaikeita temppuja heti alkuun. Yllättävän erilaiselta tuntui ajaa kolmipyöräisellä, kuin kaksipyöräisellä. Kun Leon kanssa ajoi säännöllisesti, se alkoi kummasti kesyyntyä. Pian löytyi oikea ajotapa ja penkkojen laitoja ei enää käyty ihastelemassa niin usein. Huomasin, että salaisuus minulla oli ajatella kaikki työ lantiolle ja jaloille. Haasteeni on ollut energiaa tuhlaava tapa ottaa voimaa myös käsistä, mikä aiheutti etuosan huojumista. Voisi sanoa, että Leo edesauttoi myös lantion liikkuvuutta, kun puursi jaloilla mäkiä ylös. Ja nyt kun tuli mäet mainittua, niin ne pääsi halutessa Leon avustuksen saattelemana varsin vauhdikkaasti ylös. Mitä tuli alamäkiin, niin malttia pitää Leon kanssa käyttää vauhdin suhteen. Aluksi kannattaa mennä hyvin rauhassa, mutta tottumuksen jälkeen voi jo mennä hieman lujempaa.
Tällä viikolla pääsimme viimeinkin kiertämään perheen kanssa koko rantareitin läpi. Siinä vaiheessa Leo oli jo niin kesy, että matka kävi leikiten auringonpaisteesta nauttien. Kävimme myös tutustumassa Viherlandiaan, koska olemme miettineet miksi sinne tunnutaan niin paljon ohjattavan. No, emme vieläkään tiedä tai minä en ainakaan, mutta kivan Puutarhakaupan ja pari kultatöyhtökakadua löysimme. Kävimme samalla reissulla myös toteamassa, että Jyväsjärvi on jo varsin kylmä. Siitä huolimatta bongattiin yksi huimapäinen uimari rannalta.
Kaiken kaikkiaan Leo oli positiivinen kokemus, kun pääsi sinuiksi tekniikan kanssa. Nautin myös sen suuresta kuljetustilasta ja lapsesta näki, että pehmustetut penkit miellyttivät töyssyissä. Villivarsa kesyyntyi siis mainioksi ja lempeäksi varsaksi, jolla kuitenkin oli omat temppunsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti