Leo
Leo vaikutti järkevämmän, tai ainakin vähän kompaktimman kokoiselta, kuin aiemmin testatut laatikkopyörät, mistä iloitsin pienen hetken. Kolmipyöräinen härveli vaatii kuitenkin aivan huomattavasti enemmän opettelua! Tuntui aivan luonnottomalta mutkissa kallistua väärään suuntaan, jotta ei olisi mennyt nurin koko pyörän kanssa. Lisäksi talutus on hieman hankalaa ja raskasta rungon nivelrakenteen takia.
Kotoa lähtiessä täytyy aina ylittää junarata ja sen päälle tehty puomien pujottelurata, jonka lisäksi pitäisi ajaa kumpaankin suuntaan vielä ylämäkeen, niin Leo-pyörä tuntui aika mahdottomalta ajopeliltä lähiympäristössämme. Voisin kuvitella, että Leo olisi aivan omiaan mukavissa, aurinkoisissa ja rauhallisissa Jyväsjärven ympäriajoissa. Tavaraakin kyytiin mahtuu hyvä määrä kahden lapsen lisäksi, joten erilaisessa ympäristössä olisimme varmaan nauttineet Leosta aivan eri tavalla. Jos haluaa nyrjäyttää hieman aivojaan ja virkistää mieltään, kannattaa kokeilla Leolla ajamista!
Lyyli
Lyylin kanssa tyylikkäästi
Kaikki kokeilemamme pyörät ovat olleet persoonallisuuksia. Samaten Lyyli. Edelliset pyörät: Ludvig, Leevi ja Liisi, olivat vauhdikkaita tapauksia. Lyyli kuitenkin tuntui heti kättelyssä "köröttely" pyörältä. Sillä pääsee kuitenkin mukavaa vauhtia ja mäetkin nousevat avustuksen avulla helposti. Matkanteko tuntuu Lyylin kanssa rennolta ja suoraselkäiseltä. Itseasiassa se tuntui olevan parhaiten kotonaan hämärtyvällä rantareitillä. Lyylissä tunsin tähän mennessä parhaiten takapyörän liikkeen ja joskus se tuntui tekevän hetkeksi pyöräilystä hieman epävakaista. Tämä tuli erityisesti ilmi tiukoissa mutkissa ja sorateillä. Kun tuntemukseen tottui, kuoriutui Lyylistä aikamoinen sorateiden kuningatar.
Istumatilat ja vyöt olivat Lyylissä hyvät, ja pienet töyssyt eivät haitanneet menoa istuimen pehmikkeen ansiosta. Se myös pysyi sateella pitempään kuivahkona verkkomaisen rakenteensa ansiosta. Lyylin akkua sai ladata muita useammin. Johtuneeko sitten tehokkaasta moottorista vai maastosta missä kuljimme. Se ei kuitenkaan haitannut, kun muisti laittaa illalla akun lataantumaan. Yhden kerran minulle kävi niin, että akku loppui kesken matkan ja voi pojat ylämäet olivat silloin raskaita. Jyrkimpiä en edes jaksanut polkea ylös. Tasaisella Lyyli kulki tapansa mukaan tyylikkäästi ilman avustustakin.
Kokemukseni Lyylistä voisi kiteyttää sanoihin: "Ja hän rullasi tyylikkäästi auringonlaskuun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti