Elina ja Salli
"Jee,varsinainen mummopyörä." Tuo oli ensimmäinen mielikuva Elinasta.
Se kyllä rapisi nopeasti, sillä Elinalla mentiin kevyesti ilman avustusta ja avustuksen avulla mäet melkein lennettiin ylös. No hyvä on, tarvittiin kyllä tehoja jaloistakin. Eräänä päivänä olimme perheenä ajelulla. Vaimoni ajoi Elinaa ja Sallia; minä hänen pyöräänsä. Kun vaimo lapsen kanssa vilahti kovaa vauhtia ylämäessä ohitse, niin teki mieleni huutaa perään: "vitsin fuskaaja". Elina on kyllä hurmaava pyörä. Se on mukavan jämäkkä, mutta joustava ja tehokas. Olen huomannut, että nyt kun Jyväskylän mäkiä on polkenut parisen kuukautta, on kuntoni selvästi kasvanut. Mäet eivät nimittäin aiheuta lainkaan niin paljon tuskaa kuin alussa. Suosittelen siis pyöräilyä erilaisilla pyörillä.
Meillä oli tosiaan myös Salli käytössä. Aluksi minulla meni hetki ennen kuin hoksasin miten siihen vyötettiin yksi lapsi, mutta sen jälkeen ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Salli jopa mahtui pyörävarastoon pienellä muljautuksella, mikä oli erittäin hyvä asia näin syksyisin. Avustusta tuli käytettyä enemmän vaunun kanssa, mutta tasaisella meno sujui mukavasti ilmankin. Lämmin tuollaisen vaunun ja taaperon vetämisessä kyllä tulee avustuksella tai ilman.
Ainoa asia, jota jäin kaipaamaan Elinassa oli satulalaukut. Kaupassa käynti hoitui kyllä repun kanssa ja pienet ostokset menivät Sallin tavaratilaankin. Isommat joutui käymään autolla. Kävi minulle myös hassu tapahtumakin pyörän kanssa. Olin lähdössä illalla kirjaston pihasta ja ihmettelin kun avain ei sopinut pyörään. Viereeni tuli silloin ihminen ja etsi omaa pyöräänsä. Arvasitte varmaan jo. Minähän yritin aukaista hänen pyöräänsä. Pyörät olivat niin lähellä toisiansa ja samanlaisia, että sekaisinhan ne olivat menneet. Onneksi ajokit löysivät omat käyttäjänsä ja matka jatkui.
Viikosta Elinan ja Sallin kanssa jäi siis todella hyvä maku suuhun.
Hui, kylläpäs tuntuikin oudolta ajaa ns. normaalilla pyörällä laatikkopyörien jälkeen. Ensimmäisiä metrejä ajaessani oli minulla tunne, että lennän Liisillä ihan kohta nenälleni. Kun oli jo kuukauden päivät ajellut pyörillä, joissa oli laatikko edessä, kesti hetki, että maastopyörällä ajo tuntui normaalilta. Kunhan vauhtiin pääsin, olin pyörästä todella innoissani.
Emme ottaneet ollenkaan testiin Lasse-pyöräkärryä, koska meillä on samanlainen kärry itsellämme. Lapset kuitenkin sairastivat viime viikon, joten pyöräkärryä ei tarvittu ollenkaan. Pääsin siis testaamaan sähköpyörää sellaisenaan. Työmatkat taittuivat todella kevyesti hurjasta ylämäestä huolimatta. Matkalla Jyväskylästä Muurameen minulle tuli kova sähköpyöräkuume. Liisi oli myös helppokäyttöinen; akku on helposti asennettava ja se kesti koko viikon työmatkat lataamatta. Valot sai napsautettua helposti päälle ja kaikki avaimet olivat samassa avaimenperässä, joten niidenkään kanssa ei tarvinnut säätää. Uskon, että omistaessani Liisin kaltaisen sähköpyörän, olisi pienempi kynnys kulkea pyörällä myös pitempiä välimatkoja. Uskon, että tällaisella sähköpyörällä pystyisi ajamaan myös ympäri vuoden. Kesäisessä Liisi ja Lassi- kokeilussa totesin myös, että lasten kuljetuskin tällä yhdistelmällä onnistuu hienosti ja lapset tykkäsivät kyytiläisenä olosta. Liisi menee siis ehdottomasti jatkoon arjenapurin etsinnöissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti