Evakkotarinoita: Retkiä ja hetkiä Lyylin kanssa

Viehättävä lastipyörä Lyyli tuli meille pitkäaikaishoitoon Lastipyöräläinaamolta maaliskuun lopussa. Tämän sähköavusteisen lastipyörän kotiutumista odottelivat kiinnostuksella paitsi minä ja puolisoni, myös innokas viisivuotias kyytiläinen.

Heti ensimmäisenä tutustumisiltana sattui hyvä sää ja lähdettiin koko perheen voimin kiertämään rantaraitin Kuokkalan puolikas: minä ja pikkukaveri Lyylillä ja puoliso omalla sähköpyörällään. Lyylillä noin yhdeksän kilometrin matka taittui oikein kevyesti, kunhan muisti ennakoida käännökset ja katukivetyksien reunat. Jalkajarruun tottuneelle pelkkä käsijarru vaati hetkisen harjoittelua, mutta sen oppi nopeasti. Aiempi kokemus lastipyörän kuljettamisesta katsottiin eduksi, minulla oli jo hyvä ennakkokäsitys, miltä laatikkopyörä käytännössä tuntuu ajaa.

Ekalla retkellä pikku kyytiläiselle meinasi tulla tuulessa kylmä, mutta käärimme mukana olleita vilttejä vähän tiukemmin kaverin ympärille.

Sittemmin Lyyli on päässyt monelle samanlaiselle retkelle Jyväsjärven ympäri, kuljettanut isotkin kauppaostokset kätevästi ja kyydinnyt äidin suosiollisella avustuksella muksua leikkipuistoon tai skeittiparkkiin (joissa on tietenkin käyty vain, jos siellä on rauhallista, että poikkeusajan turvavälit toteutuvat). Yksi kivoin puoli, jonka olen huomannut, on se, että minne ikinä Lyylillä porhaltaakin, saa vastaantulijoilta hymyjä ja iloisia katseita. 

Perillä määränpäässä! Mukana eväät, vesipullo ja tyytyväinen matkustaja.

Lyyli on päässyt mukaan skeittiparkkiin, vaikka joutuukin odottelemaan parkin reunassa, eikä pääse rampeille. Skeittilaudat ja jopa potkulauta kulkevat kätevästi kyydissä.

Lyyli sai mukavan sisäparkkipaikan taloyhtiömme pyörävarastosta. Huomasimme kuitenkin heti pienoisen haasteen: Lyyli ei sovikaan sisään pyörävaraston melko hankalasti portaikon yhteyteen sijoitetusta ovesta, vaan se pitää kuskata rappukäytävän kautta. Hetkeksi meinasi mennä sormi suuhun, mutta onneksi ongelma ratkesi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Siunatut esteettömät ja tilavat kerrostalokäytävät!

Aiemmin takanavedettävällä markettilaatuisella pyöräkärryllä ja pyörän tarakalle laitettavalla lastenistuimella perillistäni kuljettaneena voin todeta, että Lyyli on aivan aarre. Pyörä kulkee tasaisella parikymmenkiloisen lastin kanssa kevyesti ilman sähköavustustakin ja ylämäet polkaisee avustuksen kanssa leikiten. Olen jo pidempään toivonut pystyväni vähentämään auton käyttöä reilusti ja Lyylin kanssa se onnistuu.

Vähän summausta Lyylin tekniikasta ja sen käytöstä:

Vaihteita Lyylissä on seitsemän. Sähköavuste on viisiportainen: 1-tasolla moottori ”nykäisee” vain vähän, kun taas 5-tasolla mennään jo aika lujaa kevyelläkin polkemisella. Avustus toimii vain polkiessa. Tasoja säädetään mutkattomasti pyörän ohjaustangossa kiinni olevista näppäimistä. Ohjaustangossa on kiinni myös näppärä näyttö, josta näkee mm. vauhdin ja käytössä olevan asetuksen sekä poljetut kilometrit. Lyylissä on irrotettava akku, joka täytyy ajellessa muistaa kiinnittää avaimella, ettei se tipahda vauhdissa ja napata käytön jälkeen sisälle lataukseen.

Näppärästä näytöstä voi seurata vauhtia, kilometrejä ja sähköavustuksen asetuksia.

Viisivuotiaani lempilause Lyylin kyydissä on ”Äiti mee täysiä!” Lyyli tykkää kuitenkin enemmän rauhallisista retkistä, mutta kyytiläinen tuntuu olevan tyytyväinen tuuleen kasvoillaan.