Kesäpojan mietteitä

Näin kesän kääntyessä syksyyn lainaamon kesäpoika putsaa kätensä ketjuöljystä, pakkaa kahvimukinsa reppuun ja suuntaa kohti uusia seikkailuja. Tässä hänen syväluotaava analyysinsä kuluneesta kesästä, olkaapa hyvä!

***

Lastipyörälainaamon neljäs kesä alkaa olla loppusuoralla. Pyörät ovat olleet kovassa käytössä ja sähköavusteisen polkupyöräilyn propagandaa on levitetty myös naapurikunnissa kesän kiertueen merkeissä. Turuilla ja toreilla näkemykset sähköavusteisista pyöristä ovat vaihdelleet jonkin verran. Skeptisimmät sanovat, että sähköavustus on laiskoja varten, kun osa taas pitää sitä tulevaisuuden liikkumismuotona. Tässä kohtaa olemme valistaneet ihmisiä, että kyse on paljon muustakin. Pyörät herättivät myös monia kysymyksiä ja alla on lueteltuna yleisimmät vastaukset:

- Akulla ajaa n. 20-100km (riippuen maastosta, kuormasta, lämpötilasta, tuulesta, avustuksen käytöstä, akun iästä, tähtien asennosta ja muista lukemattomista seikoista).

 - Ei, pyörät eivät lataa akkuja jarruttaessa.

- Kyllä, ajajan pitää itse myös polkea. Muuten avustus ei toimi ja pyörä ei liiku.

Kesän varrella on ehtinyt tapahtua yhtä sun toista. Lastipyöriä hyödynnettiin mm. muutoissa, mattopyykillä, lasten kyyditsemisessä, kirpputoreilla ja kesäteatterireissuilla. Riksa oli kyyditsemässä Kalevan kisojen vieraita ja taisipa Tuplis kiertää Saimaankin.

Parhaita hetkiä ovat olleet, kun lainaajat ovat hymyissä suin kertoneet upeista reissuistaan ja lainaamon toimivuudesta. Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun pyöristä hajosi osia (penteleen orapihlajan piikit!) tai pyöriä ei käsitelty asiallisella tavalla. Tässä vaiheessa ei vielä kuitenkaan voi tehdä lopullista analyysiä kaudesta, sillä lainaustoiminta jatkuu vielä niin pitkään kuin kelit sallivat. Talveksi varmaan muutama tavan sähköpyörä saa alleen nastat ja siten talvella pääsee kokeilemaan elektronien pakkasen kestävyyttä. Keväällä lainaamo avaa taas ovensa yhtä varmasti kuin Nuuskamuikkunen palaa etelästä, joten nyt voi alkaa suunnitella jo ensi kesän parhaita hetkiä.

Kesäinen virkistyspäivä kaupunkiympäristössä

Ja tämäkin tarina todistaa jälleen kerran pyöräily, kävelyn ja linkkeilyn virkistyshyödyt!

***

Vietimme Jyväskylän NNKY:n hallituksen kera 8.8. kesäpäivää poikkeuksellisesti keskustan tuntumassa omassa toimitilassamme Puistotorilla sekä nauttimalla Sammonkadulla Teatteri Nappipurkin esityksestä Ääninauhalla sinä. Olemme muutamaan otteeseen viettäneet kesäpäivää jonkin järven rannalla, mutta tällä kertaa kaupunkiympäristöön tuotu kesäinen virkistyspäivä olikin erityisen onnistunut ratkaisu, kun kaikki osallistujat pääsivät helposti paikalle joko kävellen, bussilla tai jalkaisin. Nautimme ensin aterian toimitilamme pihapiirissä, jonne kannoimme sisältä tuolit ja pöydät. Samalla vaihdettiin kuulumisia ja hiottiin syksyn suunnitelmia. Kahvin jälkeen siirryimme jalan tai pyörillä Sammonkadulle.

Tanja on tottunut työmatkapyöräilijä ja teatterikin oli melkein työreitin varrella. NNKY:n toiminnanohjaaja taittaa parin kilometrin matkan Kortepohjasta Puistotorille pyörällä kesät talvet. ”Kesäkelillä matka hujahtaa vartissa, talvella kannattaa varata kelistä riippuen puolikin tuntia. Työmatkapyöräily on todellista hyötyliikuntaa: kunnon ylläpitoon yhdistyy edullinen ja nopea tapa liikkua kaupungissa.”

Heini polkaisi Taulumäeltä ensin Puistotorille, jonne matka sujui pyörätietä helposti alamäkeen. ”Ensin ihanasti syömään Puistotorille ja sitten miellyttävä teatterielämys mukavassa seurassa lempeässä kesäillassa. Mikä mukavampaa!” Matka takaisin Taulumäelle ylämäkeen sujui myös kevyesti sähköavusteisella pyörällä. ”Työssäni Jyväskylän seurakunnalla joudun välillä liikkumaan kaupungin laidalta toiselle. On mukavaa, kun sähköpyörän kanssa pääsen perille nopeasti ja liikaa hikoilematta.

 

Virkistynyt hallitus poseerasi kuvassa illan päätteeksi. Kuvan otti teatterin valomies Tero.

Kuvasta puuttuu puheenjohtajamme Riitta, jonka piti rientää bussiin: ”Tulin bussilla nro 27 mennen tullen. Teatteripäivänä Jyväskylän Liikenne noudatti kesäaikatauluja ja se asetti omat "haasteensa". Ritoniemeen päin kulki vain kaksi vuoroa tunnissa ja teatterista piti rynnätä vauhdilla pysäkille, ettei olisi tarvinnut jäädä illalla pitkäksi aikaa odottelemaan. Mutta plussaa tuli teatterille sijainnista: Sammonkadun lähellä on bussipysäkki.”

Omalla pyörällä teatteriin

Kesäteatterikampanjaan saivat osallistua myös omalla pyörällä kulkijat. Lue Grease-kävijän terveiset alta. 

***

Helteisenä elokuun perjantaina surautin pyörällä kaverin luokse, joka oli kutsunut ystäviään illanviettoon ja kesäteatteriin katsomaan Grease-musikaalia Survo-Korpelan latoteatteriin. Olin juuri saanut pyörääni uudet renkaat ja ketjut, joten matkanteko sujui kevyesti rullaten.

Aloitimme illan lasillisella kuohuvaa ja vaahtokarkkeja. Herkuteltuamme lähdimme kävelemään kohti Survo-Korpelaa, jotta ehtisimme lunastaa meille varatut liput. Vaikka olimme paikan päällä hyvissä ajoin, oli ladon edessä jo pitkä jono. Mutta mikä oli jonotellessa lämpimässä kesäillassa. Itse ladossa fiilis oli ihana ja orkesteri viritti yleisöä tunnelmaan svengaavilla melodioilla. Teatteriesitys imaisi mukaansa vauhdikkuudellaan. Lavastus ja puvustus veivät meidät hienosti 50-luvulle. 

Esityksessä parasta oli se, millä energialla ja innolla nuoret sitä tekivät. Välillä sai myös nauraa silmät vesillä, kun enkelin rintakarvat lähtivät valumaan kesken kappaleen ja lopulta roikkuivat paidan nappien välistä. Lähdimme kaikki esityksestä hyvillä mielin kävellen takaisin ystäväni kotia, jossa vielä paransimme maailmaa viinilasillisen äärellä. Puolen yön maissa lähdin pyöräilemään kotiin. Elokuun pimeä yö, jossa lämmin tuuli siivitti matkan tekoa, oli kerrassaan maaginen. Sellaisia kokee harvoin. Oli ihana ilta!